Tupun-tupa

 Jauhelihaperunavuoka & timjamin lempeä rohkeus On olemassa ruokia, jotka eivät vain täytä vatsaa vaan myös rauhoittavat koko mielen. Jauhelihaperunavuoka on minulle juuri sellainen – hidas, lempeä ja vähän vanhanaikainen, hyvällä tavalla. Tänä päivänä tein siihen pienen lisän, joka muutti koko vuoan luonteen: porkkanaa. Porkkana tuo vuokaan pientä makeutta, sellaista aurinkoista sävyä, joka tuntuu kuin ruoka hymyilisi takaisin. Kun kuorin porkkanoita, keittiöön tuli se tuttu, raikas tuoksu. Sellainen, joka vie ajatukset lapsuuden keittoihin ja syksyn ensimmäisiin kylmiin päiviin. Ja sitten timjami – tuore, vihreä ja metsäinen. Timjami ei koskaan yritä olla pääosassa, mutta se tekee ruoasta kodin. Kun riivin oksia vuokaan, tuntui kuin ruoka olisi saanut pienen villasukkaparin jalkaansa. Cassu ja Gini kävivät tietenkin tarkistamassa tilanteen. Cassu istahti porkkanakulhon viereen kuin vartija, Gini taas nuuhki timjamia niin keskittyneesti, että olisi voinut luulla hänen kirjoitt...

  Hyvää ja kaunista päivää sinne! Itse tuli herättyä puoli neljältä, mutta meninhän nukkumaankin jo puoli kymmenen aikoihin, niin ihmekkös tuo… Täällä on jo ennen ensimmäisen hoidokin tuloa lohilaatikko tullut airfryerista pihalle. Tämä minun lohiloorani on nopeasti valmista sorttia. Tässä, kun on valmiiksi keitetyt perunat ja porkkanat kyseessä. Lohikin on kauan salaattibaarista ostettua. Olen todennut savulohen tulevan välillä huokeammaksi kuin kalatiskiltä ostettu versio. Aamupalan jälkeen me lähdimme ulos.  Maanantai ja metsäretkipäivä luvassa. Kävimme aamusella  ensin hakemassa eilen iltapäivällä Ottolenkillä huomaamani omakotitalon edestä ilmaisia omenoita. Saadaan tehdä joka syksyinen Mumskun omenapiirakka 😍 Metsästä löytikin vaikka ja mitä mielenkiintoista, jopa oravan syömiä käpyjä vinopino puiden alta. Oli meillä siinä ihmettelemistä kerrakseen. Käytiin kaupassa... Ostamassa näkkileipää. Meillä isommat hoidokit ovat ihan näkkäri faneja. Niin ja kissoille kanafi...

  Huh, mikä aamupäivä meillä oikein olikaan. Aamulla Arille soitettiin kotihoidosta, että Mutsin eteisen liukukaapin ovi on pudonnut kiskoiltaan. Lähdimme sitten Mutsille, vaikka Mutsi olikin juuri viety kerhoon. Katselimme kaappia ja sen ovia, jotka eivät pysyneet millään kiskoillaan. Tavaraa vain oli kertakaikkiaan liikaa. Aloin siivoamaan kaappia. Ari imuroi ja luuttusi lattioita sekä kaappia sitä mukaa kun sain hyllyjä ja tankoja tyhjiksi. Kaapista löytyi jopa yli kahdeksan vuotta sitten kuolleen Arin isän vaatteita. Nyt raakkasimme ylimääräiset kaapista ja pois heitettävää tuli jo yli jätesäkillinen. Voi kumpa pääsisimme siivoamaan koko asunnon. Siellä on niin paljon kaikkea turhaa ja ylimääräistä. Mutta Mutsihan ei anna heittää edes mainoksia pois, koska hän voi niitä vaikka iltaisin lueskella. No, sellaista tämä elämänyt vain on… Muistisairauden kanssa 😊 Kävimme samalla reissulla myös kaupassa. keitettyjä perunoita ja porkkanoita 1 sipuli 1 parsakaalinkukinnot 2 rkl rosmari...

Eilen oli taas niin ihana päivä.  Lähdimme aamulla Mutsille aamukahville ja siitä Mutsin asioille kauppaan.  Kauppareissun jälkeen minä taas lähdin Mumskulle ja menimme yhdessä Lielahden Prismaan kauppaan ja syöimme samassa liikkeessä EvinCityssä Herkulliset kebabbilihat, jotka sai itse punnita ja maksaa sitten kassalla.  (Jopa kanakebabia oli tarjolla.)    Sekä aivan omilla ihanilla salaateillaan. Nampskista ! Siitä ajoimmekin Mutsille kyläilemään ja lopuksi vielä minun ja Mumskun loppuhuipennus eli yhteinen kirjastoreissu. Tuntui kyllä siltä, että taisimme löytää monta hyvää kirjaa, joista keskustella ja kertoilla toisillemme. Minä olen saanut niin verenperinnössä Mumskulta tuon lukemisen ja kirjoihin sisään pääsemisen. Tästä paljon puhummekin monta kertaa päivän aikana soitellessamme.