Tupun-tupa

  Olen tässä ollut vähän nihkeänä tämän nuhani kanssa, ja postauksetkin ovat olleet mitä sattuu – vähän sinnepäin ja vähän tännepäin. Mutta tänään päätin, etten anna pienen nuhan pysäyttää elämääni. Se saa olla ja mennä omassa tahdissaan, mutta minä jatkan tätä arkeani juuri sillä omalla, ihanalla tavalla, joka tekee päivistä hyviä. On oikeastaan lohdullista huomata, että elämä kantaa, vaikka nenä olisi tukossa ja teekuppi kädessä. Pienet jutut, pienet hetket ja se oma rytmi – ne löytyvät aina takaisin, kun vain antaa itselleen luvan olla lempeästi keskeneräinen. Eilen tuli käytyä Mumskulla pikapikaa töiden jälkeen tai pikemminkin kävimme "Mumskun killastolla" niin kuin nuo meidän lapsokaiset pienempänä tämän ilmoitti. Sellainen pieni, nopea visiitti, joka silti tuntui hyvältä – kuin olisi saanut pienen hengähdyksen keskelle päivää. Mumskun kanssa on aina se tuttu rauha, ja vaikka käynti oli lyhyt, se toi mukanaan hyvän mielen. Kirjat löytyivät taas niin pikaiseen, ettei eht...

  Tiedättekö, silloin joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun aloitin tämän ruokabloggailuni, minulla oli ajatuksena enemmänkin oman reseptikirjan laatiminen. Nykyään tämä blogi on kuitenkin kasvanut joksikin muuksi – omaksi ihanaksi purkautumiskeinoksi. Paikaksi, jossa saan kirjoittaa teille elämästä, arjesta ja olemisesta, juuri sellaisena kuin se kulloinkin on. Tänään lauantai-aamuna heräiltyäni vein Ottosta ulos ja valmistin meille lihapullapastaa. Viikolla tuli käytyä Nokian K‑Supermarket Löyttiksessä (täällä muuten on aivan vietävän hyviä tarjouksia). 2 kg lihapullia oli 4,99 €, ja niistä syntyi nyt tämä viikonlopun ruoka. Kun ruoka oli valmis, lähdimme käymään kaupassa ja kirjastossa. Tesoman kirjastolla on ollut viime aikoina aivan mielettömän hyviä ilmaisia kirjoja saatavilla. Tällä kertaa löysin ihanat tyynynpäällisten virkkausohjeet sekä muita mukavia käsityöohjeita. Ja tällä kertaa maksoin myös Arin ostokset, kun Arilla oli uusi pankkikortti ja sen uusi koodi oli h...

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...

  Minä sain viime viikonloppuna aikaiseksi jotakin niin suurta, että sitä on pakko vähän hehkuttaa. Siivoilin kaapeista liikaa tavaraa pois – sellaista, joka on jäänyt pyörimään vuosien varrella, eikä kukaan enää edes muista, miksi se on säästetty. Mutta mikä parasta: sain siivottua Arinkin kaappeja . Meillä Ari on sellainen, joka säästää vaikka ja mitä. Jos jokin esine on joskus ollut hyödyllinen, se saattaa hänen mielestään olla hyödyllinen vielä vuonna 2050. Minä taas olen se, joka haluaisi päästä turhasta eroon ja hengittää kevyemmin. Mutta myönnän – olen vuosien varrella vähän samaistunut tuohon kumppaniini. Tavara kertyy, ja aina löytyy joku “ehkä tätä tarvitaan vielä” . Mutta nyt… nyt me saatiin Arin tavaroista paljon ylimääräistä pois . Se tuntui oikeasti voitolta. Sellaiselta pieneltä arjen maratonilta, jonka maaliviiva oli kaapin perällä. On ihmeellistä, miten paljon kevyempi olo tulee, kun saa tilaa ympärilleen. Kun kaappi avautuu ja siellä on vain ne tavarat, jotka oike...

🍁 Syysleikkejä, laiskiaisia ja pieniä oivalluksia Meillä on ollut viime päivinä niin mukavia syysleikkejä ulkona. Lapset ovat heittäneet lehtiä ilmaan, ottaneet lehtikylpyjä ja nauraneet niin, että posket ovat olleet punaisina ja silmät täynnä syksyn iloa. On ihanaa, miten syksy antaa luvan hullutella lehtien kanssa – ne ovat kuin pieniä värikkäitä ilmapalloja, jotka odottavat, että joku tarttuu niihin. Sisällä jatkoimme syksyn lempeää tunnelmaa lukemalla kolme kirjaa. Erityisesti meidän mieleen jäi Lassea laiskottaa – kirja laiskiaisesta, joka touhuili omalla verkkaisella tavallaan. Lapset olivat aivan haltioissaan. Kirjan jälkeen katselimme vielä videon ihka oikeista laiskiaisista ja niiden elämästä. Se rauhallinen liike, se hidas ja lempeä tapa olla – lapset olivat kovasti kiinnostuneita ja kyselivät kaikenlaista. On aina ihanaa nähdä, miten jokin pieni asia voi avata kokonaisen uuden maailman meidän hoidokeiden mielessään. Syksy tuntuu juuri nyt olevan täynnä tällaisia pieniä oiv...

  Käytiin Arin kanssa Tokmannilla ostamassa mulle kuulosuojaimet sitten ruokakauppaan ostamaan K-supermarkettien alkuviikon tarjouksen kilon päärynä paketin eurolla. Nuo kuulosuojaimet on ihana asia , nyt pystyn lukemaan ja olemaan aivan hiljaa silloinkun vain tarvitsen ja haluan. Ja minä olen huomannut, että minä todellakin tarvitsen tuota hiljaisuutta/omaa-aikaa varsinkin töiden jälkeen. Arilla on huono kuulo ja meillä kuuluu todellakin kännykkäja/tai tv: melua melkeinpä koko illan. Nyt voin itse kontroloida koska haluan sen hiljaisen oman hetkeni kotona.  Tämä tuo sitä iloa ja hyvää oloa meille kaikille. Clare Leslie Hallin kiinnostava kirja Missä maa murtuu. Etelä‑Englanti, vuosi 1968. Beth ja Frank elävät lammastilallaan hiljaista, tasaista elämää – sellaista, jossa päivät kulkevat luonnon rytmissä ja illat laskeutuvat pehmeästi maaseudun ylle. Heidän arkeensa mahtuu lampaita, tuulen tuoksua ja sitä rauhaa, joka syntyy, kun elämä on yksinkertaista ja tuttua. Mutta eräänä ...

  Eilinen oli kyllä sellainen tuulispääpäivä. Sellainen, jossa mikään ei varsinaisesti mene pieleen, mutta silti tuntuu kuin koko päivä juoksisi vähän edellä. Sanoin yhden hoidokin isälle päivän päätteeksi näin: "Olen aivan hengästynyt tästä päivästä, vaikka en ole saanut tehtyä oikein mitään ihmeellistä koko päivänä." Ja se oli niin totta. Päivä kulki omalla tavallaan, vähän poukkoillen, vähän pyörähtäen – kuin tuuli olisi käynyt sisälläkin. Lapset olivat touhukkaita, leikit vaihtuivat nopeaan tahtiin ja jokainen pieni hetki tuntui vaativan pienen lisäkatseen, pienen lisähuomion. Ei mitään suurta, mutta paljon pientä. Juuri sellaista arkea, joka välillä hengästyttää, vaikka ei olekaan raskasta. 🌿 Päivään mahtui kuitenkin paljon hyvää Kun pysähdyin illalla miettimään, huomasin, että tuulispäivä oli täynnä pieniä onnistumisia: lasten iloisia oivalluksia ja pieniä keskusteluja, jotka jäivät mieleen. Hetkiä, joissa joku tarvitsi sylin tai rauhallisen katseen ja niitä pieniä arj...

Hei ihanat, haluan näin alkuun muistuttaa meitä kaikkia pienestä, mutta tärkeästä asiasta: pidetäänhän kommentit ja keskustelut täällä lämpiminä ja kunnioittavina. Tämä blogi on minulle hyvän mielen paikka, ja teidän lempeät sanat auttavat pitämään sen sellaisena. Kiitos, kun olette mukana luomassa tätä hyvää tunnelmaa. Olen tästedes alkanut tarkkailemaan ja poistamaan nekatiiviset viestit blogi sivustoltani. Lauantaina kävimme syömässä Ikeassa ja ostimme yhdessä Arin kanssa keittiötarvikkeita. Me ostamme aina kaikki tavarat puoliksi samoin ruoat menee suh´koht puoliksi siksipä nämä minun ostoksen on usein aikas minimaalisia ja en pyydä Arilta kuitteja siksi, että koitin sitä joskus ja siitä tuli yksi sekametelisoppa.  Ruoka oli herkullista otin kanapihvit ja  bearnaisekastiketta  Ari otti tutut ja turvalliset lihapullat.  Viime viikon ruokamenoni oli  65,22 € Minä olen aikas nirso ihminen mustapippurin suhteen.  En huoli Pikka mustapippuria sitä myllyllä o...

  Meidän viikkoon kuului tallainen ihana kirja Bambu-pandasta, joka on hidas. Niin hiiiidas, että kaveritkin hieman ilkkuivat asialle, mutta kirjalle saadaan hyvä loppu ja ystävätkin ymmärtävä, että hitauskin on aarre, hitaus on joskus todella hyvä asia. Huom ! Tästä kirjasta kannattaa lukea myös kaikki alku kannesta loppu kanteen.  Sitten perjantain pyjama bileisiin. Nämähän olivat oikea suksee. Poppareita, pillimehua, sekä pizzaa, niin ja Prinsessa Pikkiriikkiä. Syksy hiipii jo pihapiiriin. Aamuisin ruoho helisee kastetta, ja lasten posket punertuvat ulkoilun jälkeen kuin pienet omenat. Täällä Tupun Tuvassa valmistelen ensi viikon ruokalistaa ja samalla mietin, mitä kaikkea pientä ja kaunista voisimme hoidokeiden kanssa touhuta. Arki on kuin villasukka: se syntyy silmukka kerrallaan, rauhassa ja rakkaudella. Tässä meidän ensi viikon suunnitelma. Pst: Alan aina valmistamaan uutta viikkoa ja sunnuntain postausta jo torstaina. Siitä sitten sunnuntaihin asti rukataan viikko kun...