Tupun-tupa

Se oli taas leivontapäivä Tupun tuvassa. Tällä kertaa vuorossa oli gluteeniton vuokaleipä – sellainen, joka kohoaa hitaasti ja rauhallisesti, kuin olisi itsekin päättänyt ottaa iisimmin. Meillä on lasten kanssa ollut hieman hiljaisempi viikko, ja se on tehnyt hyvää. Joskus arki tarvitsee juuri tällaisia pehmeitä päiviä, joissa ei ole kiire mihinkään. Aamupäivästä laitoin gluteenittoman vuokaleivän kohoamaan. Taikinan tekeminen oli simppeliä, ja se oli kerrassaan ihanaa työstää: pehmeä, joustava ja jotenkin lohdullinen. Sellainen taikina, jonka kanssa olisi voinut viettää vaikka koko aamun. 🥖 Gluteeniton vuokaleipä (1 vuoka) 4 dl kädenlämpöistä vettä 1 pss kuivahiivaa 2 tl psylliumjauhetta hieman yli 1 tl ruususuolaa 3 dl kaurajauhoja (gluteeniton) 3 dl gluteenitonta jauhoseosta Sekoita kaikki ainekset kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoita huolella ja kaada taikina vuokaan. Muotoile käsin vuoan muotoiseksi. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna kohota 6 tunnista seuraavaan päivään. Paist...

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...

  Mulla oli eilen kampaaja.  Hitsi kuinka taas mukavaa, kun on uusi pää. Jotenkin tuntuu, että tämä olisi paljon kevyempi.  Tässä aina ihan kuin piristyy, kun ilme muuttuu. Kiitos tästä kuuluu ihanalle Usvan kampaaja Anna-Liisalle. Arilla taas on pitkästä aikaa varpaassa vaivaa.  Eilen Arilla oli aika jalkahoitoon ja nyt ensi viikko mennään sitten jalan ehdoilla eli  terveyskeskus hoitoa ennen seuraavan viikon jalkahoitoa. Pidetään nyt peukkuja, että saataisiin Arin jalka pian taas kuntoon. Nämä diabeetikoiden haavajutut, kun on niin huonoja umpeutumaan. Käytiin hoidokeiden kanssa kaupassa. Ostettiin hoidokille maitoa ja Otto-haukkuselle kakkapusseja. Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa on teos, joka pysäyttää ja kuuntelee lukijaa kuin hyvä ystävä. Se on myynyt Koreassa yli kolme miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan. On kirjoja, jotka eivät vain kerro tarinaa – ne pysäyttävät. Haemin Sunimin Asioita jotka ...

  Katsoimme viikonlopun aikana Yle Areenasta tällä viikolla poistuvan elokuvan Konklaavi . Me tykättiin elokuvasta siinä oli niin mielenkiintoinen loppu ja siinä kerrottiin Paavin valinnasta ja kieroilusta. Meidät se laittoi ajattelemaan, että tallaista se varamaan todellisuudessa voi juuri olla. 🛒 Viime viikon ruokamenot Viime viikon ruokamenot olivat 92,87 € . Aika maltillista, ja tuntuu hyvältä nähdä, miten arjen pienet valinnat pysyvät hallinnassa. Viikonloppuna kävimme kaupoilla, ja Minimanista tarttui mukaan kaksi kerää lankaa sekä huonetuoksuja 🧶 Kallelle verkkokassi – ilman ohjetta, mutta suurella sydämellä Lankakeristä aloin heti valmistamaan rattaisiin (Kallelle) verkkokassia. Meidän rattaat ovat siis aivan kamalat – retrot, jotka valskaavat ja tiputtavat tavarat heti, kun lapset käyvät hakemassa leluja niiden alaosasta. Siinä on oma viehätyksensä, mutta käytännöllisiä ne eivät ole. Nyt ajattelin, että tehdäänpäs meidän Kallelle verkkokassi , mutta ei siinä kaikki. Mi...

Maanantaista tulikin tällä kertaa ihan oma pieni tyttöjen päivä. Kummatkin pojat olivat vapaalla, ja me askarreltiin aamupäivällä isomman hoidokin äidille ostoslista – sellaista pientä puuhastelua, joka tekee arjesta pehmeää. Ari lähti hoitamaan pankkiasioita kaupunkiin, ja samaan aikaan meidän rapussa alkoi kahden viikon maalausoperaatio. Koko talo tuntuu vähän erilaiselta, kun käytävässä kuuluu maalarien alkutoimet – lattioiden suojaukset, rappujen peittelyt ja se hiljainen, keskittynyt puhe, joka kertoo työn olevan alkamassa. Kissat ovat ulko-oven takana tarkkailuasemissa, kuuntelemassa maalarien touhuja kuin pienet vartijat. Niiden korvat käyvät ylös ja alas jokaisen uuden äänen mukana, aivan kuin ne yrittäisivät tulkita, mitä talolle seuraavaksi tapahtuu. Illaksi minulla oli vielä Tampereen kaupungin koulutus Turvallinen arki ja varautuminen perhepäivähoidossa – sellainen, joka sopi tähän päivään täydellisesti. Talon muutokset, kissat vartiossa, arjen pienet äänet… kaikki mui...

  Meidän maanantai alkoi tuttuun tapaan raksajuttuja tiiraillen — se on jo melkein oma pieni aamurituaalimme. Sen jälkeen matka jatkui kauppaan, ja tällä kertaa K‑Oman plussaetu yllätti iloisesti: kanapullat euron kappale. Neljä pussukkaa lähti mukaan, ja yksi päätyi heti kanakeiton joukkoon. Voi että, miten pienestä syntyy hyvä arkipäivän ruoka. Näin avattiin tämän viikon ruokaostokset — neljällä eurolla ja hyvällä mielellä. Päivässä oli sellaista pientä lempeää virtaa, joka kantaa mukanaan koko päivän. Ehkä juuri siksi tuntui oikealta hetki istahtaa alas ja kirjoittaa teille myös yhdestä kirjasta, joka jäi viikonloppuna mieleeni. Henna Meriö palaa Karibian luksusristeilijältä lapsuutensa Utöön — kiviselle luodolle, joka on aina ollut hänen todellinen kotisatamansa. Marraskuinen saaristo ei tarjoa palmuja, mutta se tarjoaa jotakin tärkeämpää: mahdollisuuden aloittaa alusta ja olla lähellä sairastunutta äitiään. Luotsin työ avaa Hennalle tien jäädä saarelle, mutta samalla se tuo mu...

Hei ihanat, haluan näin alkuun muistuttaa meitä kaikkia pienestä, mutta tärkeästä asiasta: pidetäänhän kommentit ja keskustelut täällä lämpiminä ja kunnioittavina. Tämä blogi on minulle hyvän mielen paikka, ja teidän lempeät sanat auttavat pitämään sen sellaisena. Kiitos, kun olette mukana luomassa tätä hyvää tunnelmaa. Olen tästedes alkanut tarkkailemaan ja poistamaan nekatiiviset viestit blogi sivustoltani. Lauantaina kävimme syömässä Ikeassa ja ostimme yhdessä Arin kanssa keittiötarvikkeita. Me ostamme aina kaikki tavarat puoliksi samoin ruoat menee suh´koht puoliksi siksipä nämä minun ostoksen on usein aikas minimaalisia ja en pyydä Arilta kuitteja siksi, että koitin sitä joskus ja siitä tuli yksi sekametelisoppa.  Ruoka oli herkullista otin kanapihvit ja  bearnaisekastiketta  Ari otti tutut ja turvalliset lihapullat.  Viime viikon ruokamenoni oli  65,22 € Minä olen aikas nirso ihminen mustapippurin suhteen.  En huoli Pikka mustapippuria sitä myllyllä o...

  Olipas taas päivä! Koko eilispäivä meni etsiskellessä tietokoneeltani tiettyjä tiedostoja. Huh, kuinka hankalaa tämä somemaailma oikein voikaan olla. Lopulta tein selkeän oman varhaiskasvatussuunnitelman tuohon Tampereen kaupungin kaavakkeen lisäksi. Mä en sitten tykkää mistään krumeluureista ja vaikeita sanoista. Mä oon niin yksinkertainen ihminen, että tarvitsen yksikertaiset raamit ympärilleni. Nyt on taas niin onnellinen... Kaikki on taas niin hyvin ! Eilen valmistin punajuuri‑porkkanakeittoa, ja taas kerran muistin, miksi punajuuriruoat ovat meillä niin rakastettuja. Punajuuren makea tuoksu täytti keittiön jo ennen kuin keitto ehti kiehahtaa, ja kattilassa poriseva väri toi pöytään pienen juhlan tuntua. Meistä punajuuriruoat ovat niin hyviä, että niitä tehdään usein ja kerralla paljon – tämäkin keitto katoaa yleensä parissa päivässä, vaikka kuinka yrittäisin tehdä ison satsin. 5 punajuurta 5 porkkanaa 2 palsternakkaa 1 sipuli n. 1 l vettä 1 tl rosmariiniä 1 tl valkosipulimur...

Anni Halosen kirja Jotain omaa oli minulle juuri sitä, mitä kesä parhaimmillaan on: mullan tuoksua, pientä puuhastelua ja sellaista hiljaista iloa, joka syntyy, kun kädet ovat mullassa ja ajatukset saavat kulkea omia polkujaan. Arjen murheet tuntuivat niin pieniltä Venlan murheiden rinnalla. Onneksi mies Sami sekä varapoikaVeeti kuuluvat Venlan elämään ja tuovat siihen mukanaan omat arkiset touhunsa niin pyöräilystä pelaamiseenkin. Kirja vei minut niin vahvasti siirtolapuutarhan tunnelmaan, että välillä tuntui kuin olisin itsekin ollut siellä kuopsuttamassa, kastelemassa ja katsomassa, miten pienet vihreät alut nousevat pintaan. Anne Halonen kirjoittaa lempeästi, arkisesti ja niin elämänmakuisesti, että tarina tuntuu tutulta – kuin jonkun ystävän kertomalta. Tämä kirja oli kesäinen hengähdys, sellainen pieni oma paikka, johon oli helppo palata sivu toisensa jälkeen. Jotain omaa aloittaa sydämellisen Versola-sarjan. ⭐⭐⭐⭐⭐ Me ollaan katseltu Arin kanssa Hotel Swan Helsinkiä MTV...

Viikon varrella keittiössämme tuoksui ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Pienet kädet pyörittelivät lusikoita mysliseos kulhossa niin tomerasti, että koko huone täyttyi naurusta. On aina yhtä ihanaa huomata, miten hoidokit innostuvat, kun saavat tehdä itse — mitata, sekoittaa ja lopulta muotoilla pellille omannäköisiään keksejä. Näistä syntyi meidän yhteinen pieni herkkuhetki. Viikolla tuli väsättyä hoidokeiden kanssa myslikeksejä. 3 dl mysliä 1 rkl venhäjauhoja 1 dl juoksevaa kasvisrasvamargariiniä 1 1/2 dl ruokosokeria 1 tl vaniljasokeria 1 kananmuna Sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin. Lusikoi nokareita pellille leivinpaperin päälle etäälle toisitaan. Paista 200 asteessa noin 8–10 minuuttia. Keksit katosivat parempiin suihin melkein saman tien, ja pöydän ääressä vallitsi sellainen tyytyväinen hiljaisuus, jonka vain onnistunut leivontatuokio voi tuoda. Pienet posket olivat jauhoisia ja silmät kirkkaana ylpeydestä — me teimme tämän yhdessä. Tällaiset hetket muistuttavat, että arjen...

Aamulla, kun keittiön ikkuna huurtuu kevyesti ja kahvin tuoksu leijailee hiljalleen pöydän ylle, huomaan usein miettiväni, miten pienet asiat tekevät päivästäni niin hyvän. Juuri tällaisina hetkinä syntyvät ne parhaat arkiruoat. Ei kiirettä, ei suuria suunnitelmia – vain ajatus siitä, että tänään voisi tehdä jotakin lempeää ja kotoista. Kukkakaaligratiini on ollut meillä vuosikausia sellainen ruoka, joka syntyy kuin itsestään. Ja mikä parasta, se jatkaa tarinaansa vielä seuraavana päivänä, kun tähteistä paistuu pannulla kauniin ruskeita kukkakaalipihvejä.   Tervetuloa mukaan tekemään arjen ihmeitä yhdestä  kauniista kukkakaalista. 1 iso kukkakaalia 2 dl kermaa vajaa 1 dl maitoa 2 dl juustoraastetta 1/2 tl  ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria Ripaus  muskottia (jos haluat pientä lisälämpöä ruokaan) Pilko kukkakaali kukinnoiksi ja keitä suolavedessä juuri ja juuri kypsäksi. Koita haarukalla kukkakaalin vartta kun se on vielä hieman napakka se on sopivan kypsä. Ka...

  Tämän viikon ruoka ostoksiin meni 76,07€ Kävimme Ikeassa ostamassa tyynyt ja söimme siellä lauantain ruoat. Tällä kertaa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ari otti perinteiset lihapullat ja minä kanaleikkeen.  Kesken syömisemme muistimme, että meidänhän piti käydä Biltemassa maistelemassa niiden ruokia, mutta se jäi nyt vielä seuraavaan kertaan. Nyt on kaupassa ollut halvalla parsaa ja sitä on sitten tullut ostettua kaappi väärällee. Onhan se niin herkullista joka muodossa, mutta rajansa kaikella. Jos jääkaapissa alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt parsakaali on parempi jättää kaalit kauppaan ja käyttää vanhat kasvisket kuleksimasta. Siispä meillä tehtiin ihanan juustoista ja samettista parsakaalikeittoa, Kyllä kasvikset ja keitot ovat sitten ihana yhdistelmä. n. 250 g parsakaalia 1 sipuli 2 rkl öljyä 1 tl ruususuolaa 5 dl kiehuvaa vettä 1 kasvisliemikuutio 2 rkl limen mehua n. 100 g viherpippuri sulatejuustoa n. 1 dl laktoositonta juustonmakuosta ruokakermaa Palast...