Tupun-tupa

  Aamu alkoi tänään pehmeästi. Riisihiutalepuuro porisi hiljalleen liedellä, ja samalla kun keittiö täyttyi sen tutusta tuoksusta, mieleeni hiipi uusi visio päivän ruoasta. Lohipasta sai väistyä – tänään meillä syödään jotakin vieläkin arkisempaa, vieläkin kotoisampaa: soijarouheista italianpataa. Tämä ruoka syntyy kuin itsestään, ja juuri siksi se sopii täydellisesti kiireettömään aamuun. Kun puuro valmistui, kiehautin veden ja laitoin makaronit kypsymään paketin ohjeen mukaan. Aamun valo osui paistinpannuun, kun silppusin sipulin ja kuullotin sen yhdessä oreganon, basilikan ja ruususuolan kanssa. Mausteet heräsivät eloon, ja keittiöön levisi pieni lupaus siitä, että tästä tulee hyvä päivä. Kun sipuli oli paahtunut kauniisti, lisäsin joukkoon vaalean soijarouheen sekä veden. Soijarouhe imi itseensä mausteiden aromit ja muuttui hetkessä meheväksi. Kaadoin makaronista veden pois ja sekoitin pastan ja soijarouheseoksen yhteen – jo tässä vaiheessa ruoka näytti siltä, että se haluaa tu...

Se oli taas leivontapäivä Tupun tuvassa. Tällä kertaa vuorossa oli gluteeniton vuokaleipä – sellainen, joka kohoaa hitaasti ja rauhallisesti, kuin olisi itsekin päättänyt ottaa iisimmin. Meillä on lasten kanssa ollut hieman hiljaisempi viikko, ja se on tehnyt hyvää. Joskus arki tarvitsee juuri tällaisia pehmeitä päiviä, joissa ei ole kiire mihinkään. Aamupäivästä laitoin gluteenittoman vuokaleivän kohoamaan. Taikinan tekeminen oli simppeliä, ja se oli kerrassaan ihanaa työstää: pehmeä, joustava ja jotenkin lohdullinen. Sellainen taikina, jonka kanssa olisi voinut viettää vaikka koko aamun. 🥖 Gluteeniton vuokaleipä (1 vuoka) 4 dl kädenlämpöistä vettä 1 pss kuivahiivaa 2 tl psylliumjauhetta hieman yli 1 tl ruususuolaa 3 dl kaurajauhoja (gluteeniton) 3 dl gluteenitonta jauhoseosta Sekoita kaikki ainekset kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoita huolella ja kaada taikina vuokaan. Muotoile käsin vuoan muotoiseksi. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna kohota 6 tunnista seuraavaan päivään. Paist...

  Täällä sitä niiskutellaan ja juodaan lämmintä teetä. Sain kampaajallani niin herkullista vanilla-caramel teetä, että minun täytyi lähteä hetimmiten kauppaan sitä ostamaan. Yleensä en mistään makeasta teestä tykkää, mutta tämä oli niin herkullista, että vei kyllä kielen mennessään. ⭐⭐⭐⭐☆ Neljä tähteä – lämmin, aurinkoinen ja ihanan uppouttava. Tänään sain luettua tämän ihanan kirjan, Elizabeth Adlerin Kesä Toscanassa . Se oli juuri sellainen teos, joka vie hetkessä toiseen maailmaan – Toscanan auringon alle, pieneen kylään, jossa elämä soljuu hitaammin ja jossa jokainen päivä tuntuu unelmalta. Kirja kertoo Gemma Jerichosta, newyorkilaisesta yksinhuoltajasta ja lääkäristä, jonka arki on kiireistä ja kireää. Yllättäen hänen Nonna‑äitinsä saa salaperäisen perinnön Toscanasta, ja he päätyvät matkalle kohti tuntematonta. Toscanassa heitä odottaa vanha ränsistynyt huvila, kuvankaunis kylä ja amerikkalainen mies, joka väittää omistavansa puolet heidän perimästään tilasta. Tarina on täynn...

  Tiedättekö, silloin joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun aloitin tämän ruokabloggailuni, minulla oli ajatuksena enemmänkin oman reseptikirjan laatiminen. Nykyään tämä blogi on kuitenkin kasvanut joksikin muuksi – omaksi ihanaksi purkautumiskeinoksi. Paikaksi, jossa saan kirjoittaa teille elämästä, arjesta ja olemisesta, juuri sellaisena kuin se kulloinkin on. Tänään lauantai-aamuna heräiltyäni vein Ottosta ulos ja valmistin meille lihapullapastaa. Viikolla tuli käytyä Nokian K‑Supermarket Löyttiksessä (täällä muuten on aivan vietävän hyviä tarjouksia). 2 kg lihapullia oli 4,99 €, ja niistä syntyi nyt tämä viikonlopun ruoka. Kun ruoka oli valmis, lähdimme käymään kaupassa ja kirjastossa. Tesoman kirjastolla on ollut viime aikoina aivan mielettömän hyviä ilmaisia kirjoja saatavilla. Tällä kertaa löysin ihanat tyynynpäällisten virkkausohjeet sekä muita mukavia käsityöohjeita. Ja tällä kertaa maksoin myös Arin ostokset, kun Arilla oli uusi pankkikortti ja sen uusi koodi oli h...

  Viime viikko oli meillä niin rauhallinen ja syyslomainen, että se tuntui melkein höyhenen kevyeltä hengähdykseltä. Meillä oli viikon teemana satuilu ja lukeminen. Nostagiseksi viikko tuli siinä kohdin, kun saduksi tuli Mihin menen Pupu Tupuna tämä oli kuin pieni aikamatka lapsuuteen, sellainen lämmin nostalgiahetki, joka pysäyttää ja hymyilyttää. Miten tästä ajata voikaan olla niin kauan? Torstaina kävimme lasten kanssa metsäretkellä. Syksyn värit olivat kauneimmillaan, ja metsä tuntui hiljaiselta ja hyvältä. Katselimme lasten kanssa kuinka lehdet leijailivat puista ja olo oli niin rauhaisa. Sellainen retki, joka jää mieleen ilman suuria tapahtumia – tai juurikin siksi. Tiedättekö, joskus arki tuntuu kulkevan omalla painollaan, lempeästi ja rauhallisesti. Tämä lokakuinen viikko on ollut juuri sellainen: vähän sateinen, vähän kirpeä, mutta samalla täynnä niitä pieniä hetkiä, jotka tekevät elämästä pehmeää. Ja kun sunnuntai-päivä saapuu, on hyvä hetki katsoa jo seuraavaan viikkoo...

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...