Tupun-tupa

  Olen tässä ollut vähän nihkeänä tämän nuhani kanssa, ja postauksetkin ovat olleet mitä sattuu – vähän sinnepäin ja vähän tännepäin. Mutta tänään päätin, etten anna pienen nuhan pysäyttää elämääni. Se saa olla ja mennä omassa tahdissaan, mutta minä jatkan tätä arkeani juuri sillä omalla, ihanalla tavalla, joka tekee päivistä hyviä. On oikeastaan lohdullista huomata, että elämä kantaa, vaikka nenä olisi tukossa ja teekuppi kädessä. Pienet jutut, pienet hetket ja se oma rytmi – ne löytyvät aina takaisin, kun vain antaa itselleen luvan olla lempeästi keskeneräinen. Eilen tuli käytyä Mumskulla pikapikaa töiden jälkeen tai pikemminkin kävimme "Mumskun killastolla" niin kuin nuo meidän lapsokaiset pienempänä tämän ilmoitti. Sellainen pieni, nopea visiitti, joka silti tuntui hyvältä – kuin olisi saanut pienen hengähdyksen keskelle päivää. Mumskun kanssa on aina se tuttu rauha, ja vaikka käynti oli lyhyt, se toi mukanaan hyvän mielen. Kirjat löytyivät taas niin pikaiseen, ettei eht...

Se oli taas leivontapäivä Tupun tuvassa. Tällä kertaa vuorossa oli gluteeniton vuokaleipä – sellainen, joka kohoaa hitaasti ja rauhallisesti, kuin olisi itsekin päättänyt ottaa iisimmin. Meillä on lasten kanssa ollut hieman hiljaisempi viikko, ja se on tehnyt hyvää. Joskus arki tarvitsee juuri tällaisia pehmeitä päiviä, joissa ei ole kiire mihinkään. Aamupäivästä laitoin gluteenittoman vuokaleivän kohoamaan. Taikinan tekeminen oli simppeliä, ja se oli kerrassaan ihanaa työstää: pehmeä, joustava ja jotenkin lohdullinen. Sellainen taikina, jonka kanssa olisi voinut viettää vaikka koko aamun. 🥖 Gluteeniton vuokaleipä (1 vuoka) 4 dl kädenlämpöistä vettä 1 pss kuivahiivaa 2 tl psylliumjauhetta hieman yli 1 tl ruususuolaa 3 dl kaurajauhoja (gluteeniton) 3 dl gluteenitonta jauhoseosta Sekoita kaikki ainekset kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoita huolella ja kaada taikina vuokaan. Muotoile käsin vuoan muotoiseksi. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna kohota 6 tunnista seuraavaan päivään. Paist...

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...

  Mulla oli eilen kampaaja.  Hitsi kuinka taas mukavaa, kun on uusi pää. Jotenkin tuntuu, että tämä olisi paljon kevyempi.  Tässä aina ihan kuin piristyy, kun ilme muuttuu. Kiitos tästä kuuluu ihanalle Usvan kampaaja Anna-Liisalle. Arilla taas on pitkästä aikaa varpaassa vaivaa.  Eilen Arilla oli aika jalkahoitoon ja nyt ensi viikko mennään sitten jalan ehdoilla eli  terveyskeskus hoitoa ennen seuraavan viikon jalkahoitoa. Pidetään nyt peukkuja, että saataisiin Arin jalka pian taas kuntoon. Nämä diabeetikoiden haavajutut, kun on niin huonoja umpeutumaan. Käytiin hoidokeiden kanssa kaupassa. Ostettiin hoidokille maitoa ja Otto-haukkuselle kakkapusseja. Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa on teos, joka pysäyttää ja kuuntelee lukijaa kuin hyvä ystävä. Se on myynyt Koreassa yli kolme miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan. On kirjoja, jotka eivät vain kerro tarinaa – ne pysäyttävät. Haemin Sunimin Asioita jotka ...

  Katsoimme viikonlopun aikana Yle Areenasta tällä viikolla poistuvan elokuvan Konklaavi . Me tykättiin elokuvasta siinä oli niin mielenkiintoinen loppu ja siinä kerrottiin Paavin valinnasta ja kieroilusta. Meidät se laittoi ajattelemaan, että tallaista se varamaan todellisuudessa voi juuri olla. 🛒 Viime viikon ruokamenot Viime viikon ruokamenot olivat 92,87 € . Aika maltillista, ja tuntuu hyvältä nähdä, miten arjen pienet valinnat pysyvät hallinnassa. Viikonloppuna kävimme kaupoilla, ja Minimanista tarttui mukaan kaksi kerää lankaa sekä huonetuoksuja 🧶 Kallelle verkkokassi – ilman ohjetta, mutta suurella sydämellä Lankakeristä aloin heti valmistamaan rattaisiin (Kallelle) verkkokassia. Meidän rattaat ovat siis aivan kamalat – retrot, jotka valskaavat ja tiputtavat tavarat heti, kun lapset käyvät hakemassa leluja niiden alaosasta. Siinä on oma viehätyksensä, mutta käytännöllisiä ne eivät ole. Nyt ajattelin, että tehdäänpäs meidän Kallelle verkkokassi , mutta ei siinä kaikki. Mi...

  🍎 Omena‑päärynä‑kaurakeksit – lasten lempeä leivontahetki Meidän keittiössä tuoksui jotakin aivan erityistä. Leivottiin lasten kanssa omena‑päärynä‑kaurakeksejä, sellaisia pehmeitä ja syksyisiä, joissa on mukana sekä hedelmien makeus että kaurahiutaleiden tuttu kotoinen tuoksu. Lapset olivat innoissaan jo siitä, että saivat katsella, kun lohkoin omenan ja päärynän – ja vielä enemmän siitä, kun sauvasekoitin muunsi hedelmät pehmeäksi soseeksi. Se oli heidän mielestään “taikatemppu”. Taikina oli helppo ja lempeä, ja se sai turvota vartin verran ennen pellille kauhomista. Lapset rakastavat juuri tätä vaihetta: kun lusikalla saa tehdä pieniä nokareita ja katsoa, miten ne uunissa muuttuvat kauniiksi, kullanruskeiksi pikkukekseiksi. Nämä keksit ovat juuri sellaisia, joita syksy kaipaa. Hedelmäistä pehmeyttä, kauran kotoinen maku ja se pieni ilo, joka syntyy yhdessä tekemisestä. 🍐 Omena‑päärynä‑kaurakeksit (resepti) Ainekset: 2 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia, jos haluat glut...

    Perinteinen jauhelihakeitto – arjen lämmin kulho Viime viikonloppuna sain Arin siskolta ison määrän naudan jauhelihaa ja lohifileitä, kun hän purki pakastintaan muuttonsa vuoksi. Joten tänään keittiössä syntyi jotakin hyvin perinteistä ja lohdullista: jauhelihakeittoa. Sellaista, joka tuoksuu kodilta ja syksyltä, ja joka syntyy niin kätevästi valmiista pakasteen keittoaines pussista. Voiko tämän helpompaa elämä enää olla? Tämä on juuri sitä arjen ruokaa, joka ei vaadi paljon, mutta antaa paljon takaisin. Ja mikä parasta tämä on minun lempiruokiani ja näköjään meidän hoitolastenkin. Niin nopeasti lautaset tyhjenivät. 🥕 Ainekset 1 pkt pakaste keittoaineksia n. 300–400 g naudan jauhelihaa 2 kasvisliemikuutiota 1 tl ruususuolaa 1–1,2 litraa vettä Mustapippuria (Halutessa) pieni nokare voita lopuksi 🔪 Valmistus Ruskista jauheliha kevyesti pannulla. Kaada pakaste keittoainekset kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvisliemikuutiot ja ruusus...

  Käytiin Arin kanssa Tokmannilla ostamassa mulle kuulosuojaimet sitten ruokakauppaan ostamaan K-supermarkettien alkuviikon tarjouksen kilon päärynä paketin eurolla. Nuo kuulosuojaimet on ihana asia , nyt pystyn lukemaan ja olemaan aivan hiljaa silloinkun vain tarvitsen ja haluan. Ja minä olen huomannut, että minä todellakin tarvitsen tuota hiljaisuutta/omaa-aikaa varsinkin töiden jälkeen. Arilla on huono kuulo ja meillä kuuluu todellakin kännykkäja/tai tv: melua melkeinpä koko illan. Nyt voin itse kontroloida koska haluan sen hiljaisen oman hetkeni kotona.  Tämä tuo sitä iloa ja hyvää oloa meille kaikille. Clare Leslie Hallin kiinnostava kirja Missä maa murtuu. Etelä‑Englanti, vuosi 1968. Beth ja Frank elävät lammastilallaan hiljaista, tasaista elämää – sellaista, jossa päivät kulkevat luonnon rytmissä ja illat laskeutuvat pehmeästi maaseudun ylle. Heidän arkeensa mahtuu lampaita, tuulen tuoksua ja sitä rauhaa, joka syntyy, kun elämä on yksinkertaista ja tuttua. Mutta eräänä ...

  Tiedättekö, joskus viikonloput ovat kuin villasukat: pehmeät, lämpimät ja juuri oikean kokoiset. Tämä viikonloppu on ollut juuri sellainen. Mumskun kanssa kirjaston hiljaiset hyllyt, se tuttu tuoksu, joka on kuin lupaus uusista tarinoista. Ja huomenna Arin suvun luo – kahvikupit, naurut ja yhteinen mukava hetki.

  Eilinen oli kyllä sellainen tuulispääpäivä. Sellainen, jossa mikään ei varsinaisesti mene pieleen, mutta silti tuntuu kuin koko päivä juoksisi vähän edellä. Sanoin yhden hoidokin isälle päivän päätteeksi näin: "Olen aivan hengästynyt tästä päivästä, vaikka en ole saanut tehtyä oikein mitään ihmeellistä koko päivänä." Ja se oli niin totta. Päivä kulki omalla tavallaan, vähän poukkoillen, vähän pyörähtäen – kuin tuuli olisi käynyt sisälläkin. Lapset olivat touhukkaita, leikit vaihtuivat nopeaan tahtiin ja jokainen pieni hetki tuntui vaativan pienen lisäkatseen, pienen lisähuomion. Ei mitään suurta, mutta paljon pientä. Juuri sellaista arkea, joka välillä hengästyttää, vaikka ei olekaan raskasta. 🌿 Päivään mahtui kuitenkin paljon hyvää Kun pysähdyin illalla miettimään, huomasin, että tuulispäivä oli täynnä pieniä onnistumisia: lasten iloisia oivalluksia ja pieniä keskusteluja, jotka jäivät mieleen. Hetkiä, joissa joku tarvitsi sylin tai rauhallisen katseen ja niitä pieniä arj...

Maanantaista tulikin tällä kertaa ihan oma pieni tyttöjen päivä. Kummatkin pojat olivat vapaalla, ja me askarreltiin aamupäivällä isomman hoidokin äidille ostoslista – sellaista pientä puuhastelua, joka tekee arjesta pehmeää. Ari lähti hoitamaan pankkiasioita kaupunkiin, ja samaan aikaan meidän rapussa alkoi kahden viikon maalausoperaatio. Koko talo tuntuu vähän erilaiselta, kun käytävässä kuuluu maalarien alkutoimet – lattioiden suojaukset, rappujen peittelyt ja se hiljainen, keskittynyt puhe, joka kertoo työn olevan alkamassa. Kissat ovat ulko-oven takana tarkkailuasemissa, kuuntelemassa maalarien touhuja kuin pienet vartijat. Niiden korvat käyvät ylös ja alas jokaisen uuden äänen mukana, aivan kuin ne yrittäisivät tulkita, mitä talolle seuraavaksi tapahtuu. Illaksi minulla oli vielä Tampereen kaupungin koulutus Turvallinen arki ja varautuminen perhepäivähoidossa – sellainen, joka sopi tähän päivään täydellisesti. Talon muutokset, kissat vartiossa, arjen pienet äänet… kaikki mui...