Tupun-tupa

  Aamu alkoi tänään pehmeästi. Riisihiutalepuuro porisi hiljalleen liedellä, ja samalla kun keittiö täyttyi sen tutusta tuoksusta, mieleeni hiipi uusi visio päivän ruoasta. Lohipasta sai väistyä – tänään meillä syödään jotakin vieläkin arkisempaa, vieläkin kotoisampaa: soijarouheista italianpataa. Tämä ruoka syntyy kuin itsestään, ja juuri siksi se sopii täydellisesti kiireettömään aamuun. Kun puuro valmistui, kiehautin veden ja laitoin makaronit kypsymään paketin ohjeen mukaan. Aamun valo osui paistinpannuun, kun silppusin sipulin ja kuullotin sen yhdessä oreganon, basilikan ja ruususuolan kanssa. Mausteet heräsivät eloon, ja keittiöön levisi pieni lupaus siitä, että tästä tulee hyvä päivä. Kun sipuli oli paahtunut kauniisti, lisäsin joukkoon vaalean soijarouheen sekä veden. Soijarouhe imi itseensä mausteiden aromit ja muuttui hetkessä meheväksi. Kaadoin makaronista veden pois ja sekoitin pastan ja soijarouheseoksen yhteen – jo tässä vaiheessa ruoka näytti siltä, että se haluaa tu...

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...

  Mulla oli eilen kampaaja.  Hitsi kuinka taas mukavaa, kun on uusi pää. Jotenkin tuntuu, että tämä olisi paljon kevyempi.  Tässä aina ihan kuin piristyy, kun ilme muuttuu. Kiitos tästä kuuluu ihanalle Usvan kampaaja Anna-Liisalle. Arilla taas on pitkästä aikaa varpaassa vaivaa.  Eilen Arilla oli aika jalkahoitoon ja nyt ensi viikko mennään sitten jalan ehdoilla eli  terveyskeskus hoitoa ennen seuraavan viikon jalkahoitoa. Pidetään nyt peukkuja, että saataisiin Arin jalka pian taas kuntoon. Nämä diabeetikoiden haavajutut, kun on niin huonoja umpeutumaan. Käytiin hoidokeiden kanssa kaupassa. Ostettiin hoidokille maitoa ja Otto-haukkuselle kakkapusseja. Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa on teos, joka pysäyttää ja kuuntelee lukijaa kuin hyvä ystävä. Se on myynyt Koreassa yli kolme miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan. On kirjoja, jotka eivät vain kerro tarinaa – ne pysäyttävät. Haemin Sunimin Asioita jotka ...

  Sunnuntaina viiden jälkeen aamulla en saanut millään enää unenpäästä kiinni siispä aloin valmistamaan jauhelihasta ruokia. Ruoiksi tuli jauhelihakastiketta sekä tämä mureke. Tämän murekkeen tein uunia vaille valmiiksi ja laitoin koko uunipellin murekkeineen ja uunijuureksineen jääkaappiin odottamaan maanantai-aamua ja hoitopäivän alkua. Sitten otin pellin huoneenlämpöön tunniksi ja siitä sitten uuniin. Sain viikonloppuna luettua Carley Fortunen romaanin Kesän kultaiset päivät , ja se oli juuri sellainen kirja, joka vie hetkeksi toiseen aikaan – siihen kesään, joka on jäänyt mieleen kultaisena, kirkkaana ja vähän haikeana. Kirjan päähenkilö Alice Everly on valokuvaaja, joka katsoo maailmaa linssin läpi, usein ulkopuolisena. Hänen teini-iän ihanimmasta kesästään on jäljellä vain yksi valokuva veneilevistä nuorista – niistä, joiden joukkoon ujo Alice olisi halunnut kuulua. Kun elämä aikuisena alkaa rakoilla: parisuhde kariutuu, työ tuntuu epävarmalta ja isoäiti loukkaa lonkkansa, A...

  Käytiin Arin kanssa Tokmannilla ostamassa mulle kuulosuojaimet sitten ruokakauppaan ostamaan K-supermarkettien alkuviikon tarjouksen kilon päärynä paketin eurolla. Nuo kuulosuojaimet on ihana asia , nyt pystyn lukemaan ja olemaan aivan hiljaa silloinkun vain tarvitsen ja haluan. Ja minä olen huomannut, että minä todellakin tarvitsen tuota hiljaisuutta/omaa-aikaa varsinkin töiden jälkeen. Arilla on huono kuulo ja meillä kuuluu todellakin kännykkäja/tai tv: melua melkeinpä koko illan. Nyt voin itse kontroloida koska haluan sen hiljaisen oman hetkeni kotona.  Tämä tuo sitä iloa ja hyvää oloa meille kaikille. Clare Leslie Hallin kiinnostava kirja Missä maa murtuu. Etelä‑Englanti, vuosi 1968. Beth ja Frank elävät lammastilallaan hiljaista, tasaista elämää – sellaista, jossa päivät kulkevat luonnon rytmissä ja illat laskeutuvat pehmeästi maaseudun ylle. Heidän arkeensa mahtuu lampaita, tuulen tuoksua ja sitä rauhaa, joka syntyy, kun elämä on yksinkertaista ja tuttua. Mutta eräänä ...

  Tiedättekö, joskus viikonloput ovat kuin villasukat: pehmeät, lämpimät ja juuri oikean kokoiset. Tämä viikonloppu on ollut juuri sellainen. Mumskun kanssa kirjaston hiljaiset hyllyt, se tuttu tuoksu, joka on kuin lupaus uusista tarinoista. Ja huomenna Arin suvun luo – kahvikupit, naurut ja yhteinen mukava hetki.

Hoitopäivä Tupun Tuvassa Meidän aamu alkaa tuttuun tapaan puurolla lasten kanssa. Puuron äärellä jutellaan, katsellaan ikkunasta ulos ja annetaan päivän käynnistyä rauhassa. Lasten syödessä valmistan samalla päivän salaatin, jotta ruokahetki sujuu myöhemmin mutkattomasti. Sen jälkeen puetaan ulkovaatteet ja mennään pihalle leikkimään — se on monelle päivän odotetuin hetki. Kun tulemme sisälle ja syömme päivän ruoan, siivoan pöydän ja astiat. Sitten onkin välipalan valmistuksen vuoro. Teen välipalan aina heti ruoan jälkeen, koska lasten nukkuessa minäkin huilaan hetken. Usein nukahdan puoleksi tunniksi tuohon työni viereen — pieni lepo tekee hyvää meille kaikille. Syömisen jälkeen on pottailut, vaipanvaihdot ja pieni lukuhetki. Se rauhoittaa mukavasti ennen unia. Herättyämme menemme suoraan välipalalle. Sen jälkeen meillä on noin puoli tuntia aikaa pottailuun, vaippoihin ja muihin tarpeisiin — jokaisen lapsen omassa rytmissä. Sitten puetaan taas ulkovaatteet ja lähdetään pihalle. Ulkoi...

Otettiin kaikille isot lapiot mukaan ja lähdettiin Juurespuistoon leikkimään. Saatiin uusia mukavia leikkikavereitakin tällä reissulla. Syyskuun aamussa on jotain niin taian omaista ja kaunista. Se hiljainen hetki, kun keittiö vielä nukkuu ja ikkunoiden takana maailma avautuu hitaasti. Rakastan niin näitä syyskuun hiljaisia aamuja. Maa on hieman kuurassa ja päivän lämpö alkaa pikkuhiljaa auringon myötä saapua. Kurpitsa odottaa pöydällä kuin pieni aurinko, valmiina sulamaan kattilan lämpöön ja tuomaan päivään pehmeyttä. Kun kurpitsaa kuorii, sen tuoksu on kuin lempeä lupaus. Se kertoo, että tänään ei tarvitse kiirehtiä. Tänään voi antaa keiton hautua rauhassa, kuunnella sen hiljaista kuplintaa ja tuntea, miten koti asettuu ympärille kuin lämmin huopa. 500 g kurpitsaa/kesäkurpitsaa keltaista tai vihreää 1 sipuli  1 valkosipulinkynsi  1 peruna  5 dl kasvislientä  ½ tl suolaa  ¼ tl inkivääriä  1 dl laktoositonta kermaa tai kaurakermaa Halkaise kurpitsa pi...

  Olipas taas päivä! Koko eilispäivä meni etsiskellessä tietokoneeltani tiettyjä tiedostoja. Huh, kuinka hankalaa tämä somemaailma oikein voikaan olla. Lopulta tein selkeän oman varhaiskasvatussuunnitelman tuohon Tampereen kaupungin kaavakkeen lisäksi. Mä en sitten tykkää mistään krumeluureista ja vaikeita sanoista. Mä oon niin yksinkertainen ihminen, että tarvitsen yksikertaiset raamit ympärilleni. Nyt on taas niin onnellinen... Kaikki on taas niin hyvin ! Eilen valmistin punajuuri‑porkkanakeittoa, ja taas kerran muistin, miksi punajuuriruoat ovat meillä niin rakastettuja. Punajuuren makea tuoksu täytti keittiön jo ennen kuin keitto ehti kiehahtaa, ja kattilassa poriseva väri toi pöytään pienen juhlan tuntua. Meistä punajuuriruoat ovat niin hyviä, että niitä tehdään usein ja kerralla paljon – tämäkin keitto katoaa yleensä parissa päivässä, vaikka kuinka yrittäisin tehdä ison satsin. 5 punajuurta 5 porkkanaa 2 palsternakkaa 1 sipuli n. 1 l vettä 1 tl rosmariiniä 1 tl valkosipulimur...

Anni Halosen kirja Jotain omaa oli minulle juuri sitä, mitä kesä parhaimmillaan on: mullan tuoksua, pientä puuhastelua ja sellaista hiljaista iloa, joka syntyy, kun kädet ovat mullassa ja ajatukset saavat kulkea omia polkujaan. Arjen murheet tuntuivat niin pieniltä Venlan murheiden rinnalla. Onneksi mies Sami sekä varapoikaVeeti kuuluvat Venlan elämään ja tuovat siihen mukanaan omat arkiset touhunsa niin pyöräilystä pelaamiseenkin. Kirja vei minut niin vahvasti siirtolapuutarhan tunnelmaan, että välillä tuntui kuin olisin itsekin ollut siellä kuopsuttamassa, kastelemassa ja katsomassa, miten pienet vihreät alut nousevat pintaan. Anne Halonen kirjoittaa lempeästi, arkisesti ja niin elämänmakuisesti, että tarina tuntuu tutulta – kuin jonkun ystävän kertomalta. Tämä kirja oli kesäinen hengähdys, sellainen pieni oma paikka, johon oli helppo palata sivu toisensa jälkeen. Jotain omaa aloittaa sydämellisen Versola-sarjan. ⭐⭐⭐⭐⭐ Me ollaan katseltu Arin kanssa Hotel Swan Helsinkiä MTV...

  Aloimme Arin kanssa katselemaan Yle areenasta uutta sarjaa Rahan ruhtinatar. Tuntuu aikas mielenkiintoiselta sarjalta, mutta tämä on vasta ensimmäinen osa, joten en vielä sano mitään. Sarjan katselun jälkeen keittiö kutsui taas — ja tomaatti odotti leikkuulaudalla kuin pieni punainen ystävä. Se pieni punainen ihme keittiössäni On olemassa yksi kasvi, joka osaa olla samaan aikaan arkinen ja juhlava. Sellainen, joka kasvaa parvekkeella kuin pieni aurinko, ja joka keittiössä muuttuu milloin lempeäksi keitoksi, milloin rohkeaksi kastikkeeksi. Tomaatti. Pieni punainen ystävä, joka ei koskaan tee numeroa itsestään – mutta joka silti kantaa kesän mukanaan, vaikka ulkona olisi sää mikä tahansa. Minun tuvassani tomaatit ovat kuin pieniä vieraita, jotka saapuvat koriin hiljaa ja vaatimattomasti. Mutta kun ne pääsevät leikkuulaudalle, ne paljastavat tunteensa: makean, happaman, mehukkaan ja aina hieman yllätyksellisen. Jokaisella on oma tarinansa. Aamun tomaatti – pehmeä alku päivälle Aa...