Tupun-tupa

  Päästiin juuri Mutsin saunareissulta kotia ja sytyttelin kynttilät ja nyt sitten istuskellaan Arin kanssa täällä olkkarissa nojatuoleillamme tuoleillamme ja katsellaan H aluatko miljonääriksi ? Ai, että nämä perjantait on ihania. Koko viikonloppu on edessä ja aamulla saa nukkua niin pitkään kun itse haluaa. Vaikka se oma haluaminen on usein näissä tapauksissa kuuden hujakoilla 😉 Borssikeitto ja yhdessä tekemisen kauneus Tiedättekö sen tunteen? Kun kysyt Arilta, että söisimmekö borssikeittoa viikonloppuna ruoaksi – ja Ari ei vastaa pelkällä kyllä-sanalla, vaan kysyy hymyillen: “Koskas me aloitamme viipaloidaan kasviksia yhdessä?” Se on juuri sitä meidän näköistä arkea. Ruoat, jotka voisi tehdä monitoimikoneella tai raastimella hetkessä, mutta me teemme ne usein yhdessä. Tällä kertaa olohuoneen pöydän ääressä, jutellen niitä näitä, punajuuren tuoksun noustessa ilmaan ja kaalin rapsahtaessa leikkuulaudalla. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa – kuin pieni rituaali, joka kertoo että ...

    Perinteinen jauhelihakeitto – arjen lämmin kulho Viime viikonloppuna sain Arin siskolta ison määrän naudan jauhelihaa ja lohifileitä, kun hän purki pakastintaan muuttonsa vuoksi. Joten tänään keittiössä syntyi jotakin hyvin perinteistä ja lohdullista: jauhelihakeittoa. Sellaista, joka tuoksuu kodilta ja syksyltä, ja joka syntyy niin kätevästi valmiista pakasteen keittoaines pussista. Voiko tämän helpompaa elämä enää olla? Tämä on juuri sitä arjen ruokaa, joka ei vaadi paljon, mutta antaa paljon takaisin. Ja mikä parasta tämä on minun lempiruokiani ja näköjään meidän hoitolastenkin. Niin nopeasti lautaset tyhjenivät. 🥕 Ainekset 1 pkt pakaste keittoaineksia n. 300–400 g naudan jauhelihaa 2 kasvisliemikuutiota 1 tl ruususuolaa 1–1,2 litraa vettä Mustapippuria (Halutessa) pieni nokare voita lopuksi 🔪 Valmistus Ruskista jauheliha kevyesti pannulla. Kaada pakaste keittoainekset kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvisliemikuutiot ja ruusus...

Maanantaista tulikin tällä kertaa ihan oma pieni tyttöjen päivä. Kummatkin pojat olivat vapaalla, ja me askarreltiin aamupäivällä isomman hoidokin äidille ostoslista – sellaista pientä puuhastelua, joka tekee arjesta pehmeää. Ari lähti hoitamaan pankkiasioita kaupunkiin, ja samaan aikaan meidän rapussa alkoi kahden viikon maalausoperaatio. Koko talo tuntuu vähän erilaiselta, kun käytävässä kuuluu maalarien alkutoimet – lattioiden suojaukset, rappujen peittelyt ja se hiljainen, keskittynyt puhe, joka kertoo työn olevan alkamassa. Kissat ovat ulko-oven takana tarkkailuasemissa, kuuntelemassa maalarien touhuja kuin pienet vartijat. Niiden korvat käyvät ylös ja alas jokaisen uuden äänen mukana, aivan kuin ne yrittäisivät tulkita, mitä talolle seuraavaksi tapahtuu. Illaksi minulla oli vielä Tampereen kaupungin koulutus Turvallinen arki ja varautuminen perhepäivähoidossa – sellainen, joka sopi tähän päivään täydellisesti. Talon muutokset, kissat vartiossa, arjen pienet äänet… kaikki mui...

  Meidän maanantai alkoi tuttuun tapaan raksajuttuja tiiraillen — se on jo melkein oma pieni aamurituaalimme. Sen jälkeen matka jatkui kauppaan, ja tällä kertaa K‑Oman plussaetu yllätti iloisesti: kanapullat euron kappale. Neljä pussukkaa lähti mukaan, ja yksi päätyi heti kanakeiton joukkoon. Voi että, miten pienestä syntyy hyvä arkipäivän ruoka. Näin avattiin tämän viikon ruokaostokset — neljällä eurolla ja hyvällä mielellä. Päivässä oli sellaista pientä lempeää virtaa, joka kantaa mukanaan koko päivän. Ehkä juuri siksi tuntui oikealta hetki istahtaa alas ja kirjoittaa teille myös yhdestä kirjasta, joka jäi viikonloppuna mieleeni. Henna Meriö palaa Karibian luksusristeilijältä lapsuutensa Utöön — kiviselle luodolle, joka on aina ollut hänen todellinen kotisatamansa. Marraskuinen saaristo ei tarjoa palmuja, mutta se tarjoaa jotakin tärkeämpää: mahdollisuuden aloittaa alusta ja olla lähellä sairastunutta äitiään. Luotsin työ avaa Hennalle tien jäädä saarelle, mutta samalla se tuo mu...

Otettiin kaikille isot lapiot mukaan ja lähdettiin Juurespuistoon leikkimään. Saatiin uusia mukavia leikkikavereitakin tällä reissulla. Syyskuun aamussa on jotain niin taian omaista ja kaunista. Se hiljainen hetki, kun keittiö vielä nukkuu ja ikkunoiden takana maailma avautuu hitaasti. Rakastan niin näitä syyskuun hiljaisia aamuja. Maa on hieman kuurassa ja päivän lämpö alkaa pikkuhiljaa auringon myötä saapua. Kurpitsa odottaa pöydällä kuin pieni aurinko, valmiina sulamaan kattilan lämpöön ja tuomaan päivään pehmeyttä. Kun kurpitsaa kuorii, sen tuoksu on kuin lempeä lupaus. Se kertoo, että tänään ei tarvitse kiirehtiä. Tänään voi antaa keiton hautua rauhassa, kuunnella sen hiljaista kuplintaa ja tuntea, miten koti asettuu ympärille kuin lämmin huopa. 500 g kurpitsaa/kesäkurpitsaa keltaista tai vihreää 1 sipuli  1 valkosipulinkynsi  1 peruna  5 dl kasvislientä  ½ tl suolaa  ¼ tl inkivääriä  1 dl laktoositonta kermaa tai kaurakermaa Halkaise kurpitsa pi...

  Olipas taas päivä! Koko eilispäivä meni etsiskellessä tietokoneeltani tiettyjä tiedostoja. Huh, kuinka hankalaa tämä somemaailma oikein voikaan olla. Lopulta tein selkeän oman varhaiskasvatussuunnitelman tuohon Tampereen kaupungin kaavakkeen lisäksi. Mä en sitten tykkää mistään krumeluureista ja vaikeita sanoista. Mä oon niin yksinkertainen ihminen, että tarvitsen yksikertaiset raamit ympärilleni. Nyt on taas niin onnellinen... Kaikki on taas niin hyvin ! Eilen valmistin punajuuri‑porkkanakeittoa, ja taas kerran muistin, miksi punajuuriruoat ovat meillä niin rakastettuja. Punajuuren makea tuoksu täytti keittiön jo ennen kuin keitto ehti kiehahtaa, ja kattilassa poriseva väri toi pöytään pienen juhlan tuntua. Meistä punajuuriruoat ovat niin hyviä, että niitä tehdään usein ja kerralla paljon – tämäkin keitto katoaa yleensä parissa päivässä, vaikka kuinka yrittäisin tehdä ison satsin. 5 punajuurta 5 porkkanaa 2 palsternakkaa 1 sipuli n. 1 l vettä 1 tl rosmariiniä 1 tl valkosipulimur...

  Aloimme Arin kanssa katselemaan Yle areenasta uutta sarjaa Rahan ruhtinatar. Tuntuu aikas mielenkiintoiselta sarjalta, mutta tämä on vasta ensimmäinen osa, joten en vielä sano mitään. Sarjan katselun jälkeen keittiö kutsui taas — ja tomaatti odotti leikkuulaudalla kuin pieni punainen ystävä. Se pieni punainen ihme keittiössäni On olemassa yksi kasvi, joka osaa olla samaan aikaan arkinen ja juhlava. Sellainen, joka kasvaa parvekkeella kuin pieni aurinko, ja joka keittiössä muuttuu milloin lempeäksi keitoksi, milloin rohkeaksi kastikkeeksi. Tomaatti. Pieni punainen ystävä, joka ei koskaan tee numeroa itsestään – mutta joka silti kantaa kesän mukanaan, vaikka ulkona olisi sää mikä tahansa. Minun tuvassani tomaatit ovat kuin pieniä vieraita, jotka saapuvat koriin hiljaa ja vaatimattomasti. Mutta kun ne pääsevät leikkuulaudalle, ne paljastavat tunteensa: makean, happaman, mehukkaan ja aina hieman yllätyksellisen. Jokaisella on oma tarinansa. Aamun tomaatti – pehmeä alku päivälle Aa...

  Tämän viikon ruoka ostoksiin meni 76,07€ Kävimme Ikeassa ostamassa tyynyt ja söimme siellä lauantain ruoat. Tällä kertaa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ari otti perinteiset lihapullat ja minä kanaleikkeen.  Kesken syömisemme muistimme, että meidänhän piti käydä Biltemassa maistelemassa niiden ruokia, mutta se jäi nyt vielä seuraavaan kertaan. Nyt on kaupassa ollut halvalla parsaa ja sitä on sitten tullut ostettua kaappi väärällee. Onhan se niin herkullista joka muodossa, mutta rajansa kaikella. Jos jääkaapissa alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt parsakaali on parempi jättää kaalit kauppaan ja käyttää vanhat kasvisket kuleksimasta. Siispä meillä tehtiin ihanan juustoista ja samettista parsakaalikeittoa, Kyllä kasvikset ja keitot ovat sitten ihana yhdistelmä. n. 250 g parsakaalia 1 sipuli 2 rkl öljyä 1 tl ruususuolaa 5 dl kiehuvaa vettä 1 kasvisliemikuutio 2 rkl limen mehua n. 100 g viherpippuri sulatejuustoa n. 1 dl laktoositonta juustonmakuosta ruokakermaa Palast...

 Tervetuloa keittiööni! Tänään lautasella on sesongin parasta satoa, sillä minulla on menossa kunnon kesäkurpitsahuuma. Nyt on kesäkurpitsa sen verran hyvässä tarjouksessa kaupoissa, että sitä kannattaa ehdottomasti käyttää jokaiseen ruokaan, mihin se vain yhtään sopii. Minä tein aamulla makkarakeiton, jonka joukkoon pääsi mitäs muuta kuin kesäkurpitsaa ja iltapäivällä jatkoin kesäkurpitsa-talkoita valmistamalla tätä kesäkurpitsakeittoa. Tästä tuli niin herkullista ja ihanan pehmeää, suorastaan suunmukaista. n. 800 g raastettua kesäkurpitsaa 1 peruna raastettuna 2 valkosipulinkynttä 1 sipuli tilkka öljyä 1 rkl timjamia 2 tl currya n. 6 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1 tl ruususuolaa 1 tl vaahterasiirappia tai hunajaa 1 tl mustapippurirouhetta 2 dl kreikkalaistajogurttia tai smetanaa (lisäsin keittooni vielä sulatejuustoa 1 dl verran, koska keittoni jäi aivan liian "liuruksi" meidän makuun. Me kun tykkäämme kumpainenkin hieman tuhdimmasta keitosta.) Pinnalle: fetamurua Raasta ke...

  Heinäkuun ruokaostoksiin meni 535,08 € Tavoite oli 500 €, mutta olihan nyt kesäloma, niin pikkuinen lipeäminen tässä sallittakoon. Lue: Ainahan sitä löytyy joku selitys. Elokuulle olen budjetoinut ruokakauppaan 450 €. Heinäkuussa luin 7 kirjaa ja kuuntelin yhden äänikirjan. Sivuja tuli yhteensä 2378. Tomaatti, jota muuten sanotaan lemmenomenaksi, tuo väriä ja makua ruokiin sekä salaatteihin. Tomaatti on myös hyväksi terveydelle, siispä meillä sitä löytyy usein ruoista ja syömme sitä myös sillaisenaan. Parvekkeellamme kasvaa näitä ihanuuksia ja yksi alkaa jo tummua vai pitäisikö sanoa oranssistua 😆 Niin innolla odotan tomaattisatoa. Nyt sitä näyttää tulevan aikas rutkasti. Nyt jo ainakin parikymmentä vihreää mollukkaa odottaa kypsymistä ja kukkia on vielä paljon tulossa, joita käyn innolla sutimassa. Mutta näistä vielä syksyn mittaan tulee varmaan vielä monta juttua. Nimimerkillä: Innokas puutarhuri. Siispä nyt valmistin teille herkullisen linssitomaattikeiton. Kyllähän me vähän ...

  Tilasin itselleni kuudelta aamulla peruutusajan kampaajalleni Kampaamo Usvaan. Ihanaa saada vielä uusi pää juuri ennen kesälomani loppua. Viimeisiä lomapäiviä tosiaan viedään ja meidät on kutsuttu tänään hoitolapsen kotiin kahville. Oi, kuinka nämä loman jälkeen näkemiset ovat aina niin ihania hetkiä. Lapset ovat kasvaneet ja oppineet paljon uutta. Aina on ihan suu ymmyrkäisenä siitä, kuinka kuukauden aikana voi tapahtua niin valtavan paljon asioita. Tässä funteerasin, että teenkö ostostilauksen lähimarkettiin ja otan robokuljetuksella ruokaa kotiin, mutta järki vei onneksi voiton ja kaivoin kaappien kätköistä ruokaa itselleni. ( Arilla oli siis Mutsipäivä. ) Minä menin siitä, mistä aita on matalin, ja otin kuivakaapista valmiin juustokeiton ruokaani, mutta jos sinulla on aikaa ja tarmoa, niin juustokeitonkin toki voi tehdä ihan itse. Hyvä ja herkullinen ruoka tästä tulikin. Suunnittelin tästä ruoasta ensin kanakeittoa, mutta sitten ajattelin Aria ja jätin kanan pois keitosta. Si...