Tupun-tupa

  Viikonloppuna tuli herättyä aikaisin ja aloin sulattamaan meidän jääkaappia. Tämä on meillä joka kesäinen riesa nyt kaksi vuotta käytössä ollut jääkaappimme, joka on itsestään sulattavaa mallia, jäätyy takaseinästä sellaisen 25*50 cm suorakaitteen kokoisen ja noin 5 cm paksuisen jääkimpaleen. No, nyt se on sulatettu taasen tältä kesältä. Käytiin hakemassa pakasteen sulamisen välissä mulle uudet henkkarit. Nyt meikäläinenkin on taas tunnistettava kansalainen. Ruoan jälkeen lähdin tyttärelleni muuttosiivousta tekemään, mutta huonoa oli äidin siivoilu. Parvekkeen oven ikkunan pesin ja pyykkejä laittelin narulle. Muuten makasin tyttären sängyllä ja rupattelin tyttärelle, kun hän pakkaili vaatteitaan jätesäkkeihin. Mutta tämä oli nyt enemmänkin sellaista henkistä muuttosiivousta minun kannaltani 😄 . Elokuun kirjat on 9 kirjaa joista 3 oli äänikirjaa ja kuusi luettua kirjaa. Sivuja tuli 1584. Kuukauden ruokabudjetti pysyi raameissaan (500€ oli budjetti), josta käytin 424,58 €. Caro Cl...

  Viime viikko meni taas nopeasti… Syksy hiipi jo meidän askartelupöydällemme, kun teimme ihanat kynttilälyhdyt . Lapset uppoutuivat väreihin ja lehtiin, ja pöydän ääressä oli sellainen hiljainen, keskittynyt ilo. Kävimme myös leikkimässä puistoissa , juoksimme, kiipesimme ja tutkailimme loppukesän tuoksuja. Rakennustyömaan kuulumisetkin kävimme kurkistamassa ja koneet katsastamassa. Onneksi meillä täällä Tampereen Raholassa on paljon työmaa projekteja meneillään 👷  Keittiössä kuului naurua, kun kokkailimme yhdessä ja maistelimme erilaisia vihanneksia – jokainen löysi oman suosikkinsa. Leivoimme ja nautimme uunituoreita kaurakeksejä , jotka katosivat parempiin suihin loppu viikon aikana. Viikkoon mahtui myös kirjastoreissua ja paljon lukemista. Luimme peräti kolme kirjaa : Ryhmä Hau , Pikku-ötökkä sekä Pipsa Possu veivät meidät omiin maailmoihinsa. Mutta nyt mennään seuraavaan viikkoon ja sen ruokiin sekä touhuiluihin. 31.8.2026 Maanantai Metsäretkeilyä Kinkkupasta Vihers...

Sain kun sainkin eilen aloittaa uuden kirja. Maija Kajannon Tilinpäätös oli tuttua ja turvallista Puistokadun pesulasarjaa – sellaista pehmeää, elämänmakuista luettavaa, jossa arjen pienet käänteet kannattelevat tarinaa. Assin matka lomautuksen, kuolinpesän selvittelyn ja oman elämän tuulettamisen äärelle eteni rauhallisesti, kuin syksyinen iltapäivä, jossa mikään ei kiirehdi vaikka kaikki kuitenkin liikkuu eteenpäin. Kirja jätti jälkeensä lempeän tunteen: joskus elämä muuttuu juuri silloin, kun kalenteriin ilmestyy tyhjää tilaa ja huomaa katsovansa arkeaan uudesta kulmasta. Tänään keittiössä syntyi sellainen ruoka, joka kerää ihmiset pöydän ääreen kuin itsestään. Chorizon lempeä tuoksu, valkosipulin tulisuus sekä kerman pehmeys on jotain herkullista. Halusin tarjota tyttärelle jotakin helppoa mutta hurmaavaa – sellaista ruokaa, jota saa muistella Espoossa asuessaan. Tämä choritzhopasta on juuri sitä: nopea, täyteläinen ja aina yhtä varma herkkuruoka. Minulta tosiaan lähtee nyt viime...

 Jauhelihaperunavuoka & timjamin lempeä rohkeus On olemassa ruokia, jotka eivät vain täytä vatsaa vaan myös rauhoittavat koko mielen. Jauhelihaperunavuoka on minulle juuri sellainen – hidas, lempeä ja vähän vanhanaikainen, hyvällä tavalla. Tänä päivänä tein siihen pienen lisän, joka muutti koko vuoan luonteen: porkkanaa. Porkkana tuo vuokaan pientä makeutta, sellaista aurinkoista sävyä, joka tuntuu kuin ruoka hymyilisi takaisin. Kun kuorin porkkanoita, keittiöön tuli se tuttu, raikas tuoksu. Sellainen, joka vie ajatukset lapsuuden keittoihin ja syksyn ensimmäisiin kylmiin päiviin. Ja sitten timjami – tuore, vihreä ja metsäinen. Timjami ei koskaan yritä olla pääosassa, mutta se tekee ruoasta kodin. Kun riivin oksia vuokaan, tuntui kuin ruoka olisi saanut pienen villasukkaparin jalkaansa. Cassu ja Gini kävivät tietenkin tarkistamassa tilanteen. Cassu istahti porkkanakulhon viereen kuin vartija, Gini taas nuuhki timjamia niin keskittyneesti, että olisi voinut luulla hänen kirjoitt...

Me oltiin hoidokeiden kanssa kirjastoreissulla Ja samaan syssyyn käydään aina lähikauppojen tarjonta lävitse. Yhteensä kauppoihin meni rahaa... 18,07 € Eilis ilta menikin sitten mukavasti meidän taloyhtiön yhtiökokouksessa.  Basilikan se vihreä hengähdys Jos meillä kävelee keittiöön niin vastaan tulee tuoksu, joka sai minut pysähtymään. Parvekkeen ovi on meillä vielä yötä päivää auki ja basilikamme kököttää aivan parvekkeen ja keittiön oven pielessä. Basilika. Se pieni vihreä lehti, joka tuntuu kantavan mukanaan kokonaisen kesäpäivän – lämpimän, aurinkoisen, vähän italialaisenkin. Kun nostin ruukkua valoon, lehdet avautuivat kuin ne olisivat odottaneet juuri tätä hetkeä. Basilikassa on jotain lempeää ja rohkeaa yhtä aikaa. Se ei huuda, mutta se ei myöskään jää taustalle. Kun sen silppuaa lämpimän pastan päälle tai sekoittaa jogurttiin, koko ruoka muuttuu kevyesti raikkaammaksi. Minulle basilika on ollut aina vähän juhlaa. Sellaista arjen pientä luksusta, joka syntyy siitä, että ...

Viikon varrella keittiössämme tuoksui ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Pienet kädet pyörittelivät lusikoita mysliseos kulhossa niin tomerasti, että koko huone täyttyi naurusta. On aina yhtä ihanaa huomata, miten hoidokit innostuvat, kun saavat tehdä itse — mitata, sekoittaa ja lopulta muotoilla pellille omannäköisiään keksejä. Näistä syntyi meidän yhteinen pieni herkkuhetki. Viikolla tuli väsättyä hoidokeiden kanssa myslikeksejä. 3 dl mysliä 1 rkl venhäjauhoja 1 dl juoksevaa kasvisrasvamargariiniä 1 1/2 dl ruokosokeria 1 tl vaniljasokeria 1 kananmuna Sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin. Lusikoi nokareita pellille leivinpaperin päälle etäälle toisitaan. Paista 200 asteessa noin 8–10 minuuttia. Keksit katosivat parempiin suihin melkein saman tien, ja pöydän ääressä vallitsi sellainen tyytyväinen hiljaisuus, jonka vain onnistunut leivontatuokio voi tuoda. Pienet posket olivat jauhoisia ja silmät kirkkaana ylpeydestä — me teimme tämän yhdessä. Tällaiset hetket muistuttavat, että arjen...

Aamulla, kun keittiön ikkuna huurtuu kevyesti ja kahvin tuoksu leijailee hiljalleen pöydän ylle, huomaan usein miettiväni, miten pienet asiat tekevät päivästäni niin hyvän. Juuri tällaisina hetkinä syntyvät ne parhaat arkiruoat. Ei kiirettä, ei suuria suunnitelmia – vain ajatus siitä, että tänään voisi tehdä jotakin lempeää ja kotoista. Kukkakaaligratiini on ollut meillä vuosikausia sellainen ruoka, joka syntyy kuin itsestään. Ja mikä parasta, se jatkaa tarinaansa vielä seuraavana päivänä, kun tähteistä paistuu pannulla kauniin ruskeita kukkakaalipihvejä.   Tervetuloa mukaan tekemään arjen ihmeitä yhdestä  kauniista kukkakaalista. 1 iso kukkakaalia 2 dl kermaa vajaa 1 dl maitoa 2 dl juustoraastetta 1/2 tl  ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria Ripaus  muskottia (jos haluat pientä lisälämpöä ruokaan) Pilko kukkakaali kukinnoiksi ja keitä suolavedessä juuri ja juuri kypsäksi. Koita haarukalla kukkakaalin vartta kun se on vielä hieman napakka se on sopivan kypsä. Ka...