Tupun-tupa

Viikonloppu meni mukavasti metsästäen Mumskulle allakkaa, sekä kotona Arin kanssa köllötellen ja katsellen teeveetä. Siinä samalla virkkasin rattaisiin sitä kassia. Pieni, rauhallinen viikonloppu ennen uutta viikkoa – juuri sellainen, jossa arki saa kulkea omalla pehmeällä tahdillaan. Sunnuntaina katsoimme Yle Areenasta Vaarallinen perintö ‑minisarjan. Se oli sopivan jännittävä, ja aika vierähti ihan siivillä sitä katsellessa. Valmistin myös kaalilaatikkoa ja Ari teki salaatin. Alkuviikon ruokahuolto on taattu, koska uuniin meni kaalilaatikon kaveriksi myös savulohi‑perunalaatikko. On aina jotenkin lohdullista, kun tietää että jääkaapissa odottaa valmiita ruokia – arjen pieni turva. Ja koska arki on aina myös sitä tavallista ja konkreettista, niin tähän väliin sopii viime viikon ruokaostoksetkin: 101,46 € 🧈 Oma yrttilevite – helppo, herkullinen ja aina vähän erilainen Olen teille ennenkin kertonut, että teen itse “voini”. Tai levitteeksi tätä kai pitäisi sanoa, mutta minulle se on ...

Tämä viikko on ollut kyllä niiskutuksia täynnä, mutta hienosti se saatiin klaarattua. Tällä viikolla on tullut luettua paljon ihania kirjoja lasten kanssa. On ollut jotenkin erityisen rauhallinen viikko – sellainen, jossa arki kulkee pehmeästi ja pienet hetket tuntuvat tavallista kauniimmilta. Leikkikentällä saimme seurata fasaaneja: kaksi naarasta ja yksi uros kulkivat aivan meidän lähellämme, etsivät ruokaa ja tepastelivat kuin olisivat osa meidän pientä leikkihetkeämme. Ihmeen kesyjä kavereita, eivät välittäneet meidän touhuiluistamme lainkaan. Sellaiset hetket jäävät kyllä niin meidän kaikkien mieleen - Ne ovat juuri niitä hetkiä, jotka jäävät mieleen, vaikka ovat pieniä – tai ehkä juuri siksi. Näiden lempeiden päivien keskelle on hyvä laatia myös viikon ruokalista. Tallaista olen nyt kehitellyt: Viikon ruokalistaa Maanantai Kaalilaatikko Puolukkahillolla Hedelmälautanen Tiistai Kylmäsavu lohikiusaus Porkkanaraasteella Jogurttia Keskiviikko Tofu-paprikapasta Kurkkutikut Mustikkar...

  Nyt ollaan Arin kanssa päätetty, että tämä viikonloppu otetaan ihan vain rauhassa. Köllötellään, huilataan ja annetaan arjen kulkea omalla pehmeällä tahdillaan. Kaupassa käydään sen verran kuin tarvitsee, mutta muuten pysytään kotona ja nautitaan siitä, että saa olla vain. Meillä alkoi teevee‑maraton heti Mutsin saunareissun jälkeen perjantai‑iltana. Aloimme katsella Ruutu Neloselta Kuppilat kuntoon Kape Aihista – sopivan kevyttä ja hauskaa viikonlopun alkuun. Kun se loppuu, siirrytään Sohvaperunoihin . Minä kun en mielelläni katsele mitään kovin myöhään, vaan painun yleensä kahdeksan jälkeen petiin kirjan kanssa, paitsi näin viikonloppuisin ilta saa venyä pidemmäksi, kun aamulla saa nukkua hieman pidempään. Siksipä nämä arjen sarjat ja elokuvat katsellaan meillä iltasella tai viikonloppuisin, kun on aikaa olla yhdessä ja ottaa rennosti. Ajatella, silloin kun aloimme Arin kanssa olemaan, hän ei katsellut oikein mitään tällaisia kotimaisia “reality‑ohjelmia”. Ja nyt menee niin nä...

  Olen tässä ollut vähän nihkeänä tämän nuhani kanssa, ja postauksetkin ovat olleet mitä sattuu – vähän sinnepäin ja vähän tännepäin. Mutta tänään päätin, etten anna pienen nuhan pysäyttää elämääni. Se saa olla ja mennä omassa tahdissaan, mutta minä jatkan tätä arkeani juuri sillä omalla, ihanalla tavalla, joka tekee päivistä hyviä. On oikeastaan lohdullista huomata, että elämä kantaa, vaikka nenä olisi tukossa ja teekuppi kädessä. Pienet jutut, pienet hetket ja se oma rytmi – ne löytyvät aina takaisin, kun vain antaa itselleen luvan olla lempeästi keskeneräinen. Eilen tuli käytyä Mumskulla pikapikaa töiden jälkeen tai pikemminkin kävimme "Mumskun killastolla" niin kuin nuo meidän lapsokaiset pienempänä tämän ilmoitti. Sellainen pieni, nopea visiitti, joka silti tuntui hyvältä – kuin olisi saanut pienen hengähdyksen keskelle päivää. Mumskun kanssa on aina se tuttu rauha, ja vaikka käynti oli lyhyt, se toi mukanaan hyvän mielen. Kirjat löytyivät taas niin pikaiseen, ettei eht...

  Aamu alkoi tänään pehmeästi. Riisihiutalepuuro porisi hiljalleen liedellä, ja samalla kun keittiö täyttyi sen tutusta tuoksusta, mieleeni hiipi uusi visio päivän ruoasta. Lohipasta sai väistyä – tänään meillä syödään jotakin vieläkin arkisempaa, vieläkin kotoisampaa: soijarouheista italianpataa. Tämä ruoka syntyy kuin itsestään, ja juuri siksi se sopii täydellisesti kiireettömään aamuun. Kun puuro valmistui, kiehautin veden ja laitoin makaronit kypsymään paketin ohjeen mukaan. Aamun valo osui paistinpannuun, kun silppusin sipulin ja kuullotin sen yhdessä oreganon, basilikan ja ruususuolan kanssa. Mausteet heräsivät eloon, ja keittiöön levisi pieni lupaus siitä, että tästä tulee hyvä päivä. Kun sipuli oli paahtunut kauniisti, lisäsin joukkoon vaalean soijarouheen sekä veden. Soijarouhe imi itseensä mausteiden aromit ja muuttui hetkessä meheväksi. Kaadoin makaronista veden pois ja sekoitin pastan ja soijarouheseoksen yhteen – jo tässä vaiheessa ruoka näytti siltä, että se haluaa tu...

Se oli taas leivontapäivä Tupun tuvassa. Tällä kertaa vuorossa oli gluteeniton vuokaleipä – sellainen, joka kohoaa hitaasti ja rauhallisesti, kuin olisi itsekin päättänyt ottaa iisimmin. Meillä on lasten kanssa ollut hieman hiljaisempi viikko, ja se on tehnyt hyvää. Joskus arki tarvitsee juuri tällaisia pehmeitä päiviä, joissa ei ole kiire mihinkään. Aamupäivästä laitoin gluteenittoman vuokaleivän kohoamaan. Taikinan tekeminen oli simppeliä, ja se oli kerrassaan ihanaa työstää: pehmeä, joustava ja jotenkin lohdullinen. Sellainen taikina, jonka kanssa olisi voinut viettää vaikka koko aamun. 🥖 Gluteeniton vuokaleipä (1 vuoka) 4 dl kädenlämpöistä vettä 1 pss kuivahiivaa 2 tl psylliumjauhetta hieman yli 1 tl ruususuolaa 3 dl kaurajauhoja (gluteeniton) 3 dl gluteenitonta jauhoseosta Sekoita kaikki ainekset kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoita huolella ja kaada taikina vuokaan. Muotoile käsin vuoan muotoiseksi. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna kohota 6 tunnista seuraavaan päivään. Paist...