Tupun-tupa

  Aloimme Arin kanssa katselemaan Yle areenasta uutta sarjaa Rahan ruhtinatar. Tuntuu aikas mielenkiintoiselta sarjalta, mutta tämä on vasta ensimmäinen osa, joten en vielä sano mitään. Sarjan katselun jälkeen keittiö kutsui taas — ja tomaatti odotti leikkuulaudalla kuin pieni punainen ystävä. Se pieni punainen ihme keittiössäni On olemassa yksi kasvi, joka osaa olla samaan aikaan arkinen ja juhlava. Sellainen, joka kasvaa parvekkeella kuin pieni aurinko, ja joka keittiössä muuttuu milloin lempeäksi keitoksi, milloin rohkeaksi kastikkeeksi. Tomaatti. Pieni punainen ystävä, joka ei koskaan tee numeroa itsestään – mutta joka silti kantaa kesän mukanaan, vaikka ulkona olisi sää mikä tahansa. Minun tuvassani tomaatit ovat kuin pieniä vieraita, jotka saapuvat koriin hiljaa ja vaatimattomasti. Mutta kun ne pääsevät leikkuulaudalle, ne paljastavat tunteensa: makean, happaman, mehukkaan ja aina hieman yllätyksellisen. Jokaisella on oma tarinansa. Aamun tomaatti – pehmeä alku päivälle Aa...

Me kävimme eilen aamusella hoidokeiden kanssa kaupassa sekä puistoilemassa. Kaupasta tuli ostettua... ... Ja kauppaan meni 11,02€. Mukaan tuli OmaPlussa-eduilla  tarjouksessa olevat Saarioisten jauheliha-pekoni einespizzat  sekä tarjous sika-nautajauheliha. Tämä jälkimmäinen meni pakastimeen odottamaan vieraita tai siis tuttuja, kun saadaan niitä meille kyläilemään saa tarjota jotain herkkua jauhelihasta. Jauhelihakastiketta Mureketta/ pihvejä  Jauhelihaperunavuokaa Keitetyt jauhelihapulla yms. Helga avaa Talvitien lumoavan Ompelija‑trilogian, ja vie lukijan sodanjälkeiseen Suomeen, jossa ompelija Helga tikkaa täkkejä ja ompelee vaatteita koko kylälle. Vintillä syntyvät myös rohkeat, pariisilaisen muodin inspiroimat luomukset — sellaiset, jotka saavat jumalanuskoiset kohottelemaan kulmiaan ja Helgan sydämen sykkimään omassa rytmissään. Tämä ensimmäinen jakso on tarina uskalluksesta ja kauneudenkaipuusta, mutta myös siitä, miten käsityöläisnaiset loivat maailmaa omilla kä...

Meillä oli viime viikolla K-äpillä lähikaupassamme eurolla kinkkusuikaleita.  Täytyihän ne hakea ja nyt on vielä seitsemän pussia kinkkusuikaletta pakastimessa odottamassa pääsyä kokattavaksi. Oonkohan mä vähän liian tarjousten perässä juoksija? Tämä kesä on meidän oli minulle yllättävän nostalginen lukukokemus. Jossain sen sivujen välissä heräsi sama tunne kuin nuorena lukemissani heppakirjoissa — se tietty kesän tuoksu, ystävyyden jännite ja hevosten läsnäolo, joka vie hetkeksi takaisin siihen aikaan, kun tarinat tuntuivat koko maailmalta. Silti kirja oli paljon muutakin. Se oli hyvä, lämmin ja sopivasti jännittävä. Juoni kulki kevyesti eteenpäin, mutta piti otteessaan niin, että sivuja teki mieli kääntää vähän nopeammin. Kesän tunnelma, hevosten voima ja ihmisten omat pienet suuret murheet rakensivat kokonaisuuden, joka jäi mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

  Viikonloppuna tuli herättyä aikaisin ja aloin sulattamaan meidän jääkaappia. Tämä on meillä joka kesäinen riesa nyt kaksi vuotta käytössä ollut jääkaappimme, joka on itsestään sulattavaa mallia, jäätyy takaseinästä sellaisen 25*50 cm suorakaitteen kokoisen ja noin 5 cm paksuisen jääkimpaleen. No, nyt se on sulatettu taasen tältä kesältä. Käytiin hakemassa pakasteen sulamisen välissä mulle uudet henkkarit. Nyt meikäläinenkin on taas tunnistettava kansalainen. Ruoan jälkeen lähdin tyttärelleni muuttosiivousta tekemään, mutta huonoa oli äidin siivoilu. Parvekkeen oven ikkunan pesin ja pyykkejä laittelin narulle. Muuten makasin tyttären sängyllä ja rupattelin tyttärelle, kun hän pakkaili vaatteitaan jätesäkkeihin. Mutta tämä oli nyt enemmänkin sellaista henkistä muuttosiivousta minun kannaltani 😄 . Elokuun kirjat on 9 kirjaa joista 3 oli äänikirjaa ja kuusi luettua kirjaa. Sivuja tuli 1584. Kuukauden ruokabudjetti pysyi raameissaan (500€ oli budjetti), josta käytin 424,58 €. Caro Cl...

  Viime viikko meni taas nopeasti… Syksy hiipi jo meidän askartelupöydällemme, kun teimme ihanat kynttilälyhdyt . Lapset uppoutuivat väreihin ja lehtiin, ja pöydän ääressä oli sellainen hiljainen, keskittynyt ilo. Kävimme myös leikkimässä puistoissa , juoksimme, kiipesimme ja tutkailimme loppukesän tuoksuja. Rakennustyömaan kuulumisetkin kävimme kurkistamassa ja koneet katsastamassa. Onneksi meillä täällä Tampereen Raholassa on paljon työmaa projekteja meneillään 👷  Keittiössä kuului naurua, kun kokkailimme yhdessä ja maistelimme erilaisia vihanneksia – jokainen löysi oman suosikkinsa. Leivoimme ja nautimme uunituoreita kaurakeksejä , jotka katosivat parempiin suihin loppu viikon aikana. Viikkoon mahtui myös kirjastoreissua ja paljon lukemista. Luimme peräti kolme kirjaa : Ryhmä Hau , Pikku-ötökkä sekä Pipsa Possu veivät meidät omiin maailmoihinsa. Mutta nyt mennään seuraavaan viikkoon ja sen ruokiin sekä touhuiluihin. 31.8.2026 Maanantai Metsäretkeilyä Kinkkupasta Vihers...

Sain kun sainkin eilen aloittaa uuden kirja. Maija Kajannon Tilinpäätös oli tuttua ja turvallista Puistokadun pesulasarjaa – sellaista pehmeää, elämänmakuista luettavaa, jossa arjen pienet käänteet kannattelevat tarinaa. Assin matka lomautuksen, kuolinpesän selvittelyn ja oman elämän tuulettamisen äärelle eteni rauhallisesti, kuin syksyinen iltapäivä, jossa mikään ei kiirehdi vaikka kaikki kuitenkin liikkuu eteenpäin. Kirja jätti jälkeensä lempeän tunteen: joskus elämä muuttuu juuri silloin, kun kalenteriin ilmestyy tyhjää tilaa ja huomaa katsovansa arkeaan uudesta kulmasta. Tänään keittiössä syntyi sellainen ruoka, joka kerää ihmiset pöydän ääreen kuin itsestään. Chorizon lempeä tuoksu, valkosipulin tulisuus sekä kerman pehmeys on jotain herkullista. Halusin tarjota tyttärelle jotakin helppoa mutta hurmaavaa – sellaista ruokaa, jota saa muistella Espoossa asuessaan. Tämä choritzhopasta on juuri sitä: nopea, täyteläinen ja aina yhtä varma herkkuruoka. Minulta tosiaan lähtee nyt viime...