Jauhelihamureketta & uunikasvikset

 

Sunnuntaina viiden jälkeen aamulla en saanut millään enää unenpäästä kiinni siispä aloin valmistamaan jauhelihasta ruokia. Ruoiksi tuli jauhelihakastiketta sekä tämä mureke.
Tämän murekkeen tein uunia vaille valmiiksi ja laitoin koko uunipellin murekkeineen ja uunijuureksineen jääkaappiin odottamaan maanantai-aamua ja hoitopäivän alkua.
Sitten otin pellin huoneenlämpöön tunniksi ja siitä sitten uuniin.

Sain viikonloppuna luettua Carley Fortunen romaanin Kesän kultaiset päivät, ja se oli juuri sellainen kirja, joka vie hetkeksi toiseen aikaan – siihen kesään, joka on jäänyt mieleen kultaisena, kirkkaana ja vähän haikeana.

Kirjan päähenkilö Alice Everly on valokuvaaja, joka katsoo maailmaa linssin läpi, usein ulkopuolisena. Hänen teini-iän ihanimmasta kesästään on jäljellä vain yksi valokuva veneilevistä nuorista – niistä, joiden joukkoon ujo Alice olisi halunnut kuulua. Kun elämä aikuisena alkaa rakoilla: parisuhde kariutuu, työ tuntuu epävarmalta ja isoäiti loukkaa lonkkansa, Alicelle avautuu yllättävä mahdollisuus palata Barry’s Bayn rantaan ja elää uudelleen se kesä, joka jäi kesken.

Rannalle palaa myös Charlie Florek, hurmaava ja huoleton nuoruuden ihastus, johon Alice ei aikoinaan uskaltanut tutustua. Nyt he ovat kolmekymppisiä – mutta voiko ihminen elää uudestaan kuin olisi taas seitsemäntoistavuotias? Kirja kysyy tämän lempeästi, ilman kiirettä, ja antaa lukijan kulkea mukana kesän lämmössä, järvenrannan tuoksussa ja siinä pienessä jännityksessä, joka syntyy, kun vanhat tunteet heräävät uudelleen.

Järvenranta tuntuu paikalta, jossa aika pysähtyy – ja jossa on mahdollista aloittaa alusta, jos vain uskaltaa.

Minulle tämä kirja oli kevyt, kesäinen ja kauniisti haikea. Sellainen, jonka lukee nopeasti, mutta joka jättää jälkeensä pienen lämmön. Se muistuttaa siitä, että joskus elämä antaa toisen mahdollisuuden – ja että nuoruuden kesät voivat kantaa meitä vielä vuosienkin päästä.

✨✨✨✨

Annoin kirjalle neljä tähteä, jotka kimmeltävät kuin Barry’s Bayn ilta-aurinko.

Polly Dunbar

Meillä alkoi tällä viikolla lukuviikko, ja ensimmäisenä kirjana saimme luettavaksi Nuuni haukkaa ‑kirjan. Kirja kertoo Nuunista, pienestä hahmosta, jolla on kova tarve haukata kaikesta. Hän pureskelee postia, sohvaa, lamppua – ja lopulta jopa ystävä saa tuntea Nuunin hampaat. Siitä syntyy melkoinen riemu ja joukko kommelluksia, jotka saavat lapset hihittämään ja aikuisetkin nyökyttelemään.

Kirja käsittelee lempeästi kiusaamista, anteeksipyytämistä ja ystävyyttä, aivan kuten virallinen kuvauskin kertoo . Se tekee sen tavalla, joka on lapsille helposti ymmärrettävä: pieni puraisu voi satuttaa, mutta siitä voi myös oppia. Nuunin tarina näyttää, miten tärkeää on huomata toisen tunteet ja miten ystävyys kantaa, vaikka välillä tulisi pieniä mokia.

Meillä tämä kirja oli todellinen hitti. Lapset nauroivat, eläytyivät ja kommentoivat innokkaasti Nuunin touhuja. Kirja luettiin heti kahteen kertaan, mikä kertoo jo paljon – se on juuri sellainen teos, joka toimii lukuviikon aloituksena täydellisesti.

✨✨✨✨

Ihana, hauska ja opettavainen lastenkirja, joka sopii täydellisesti 3–6‑vuotiaille ja tuo lukuhetkiin iloa sekä pienen opetuksen ystävyydestä. PST: Kirja kuuluu Tilda-sarjaan ja varasin meille heti kirjastosta saatavat osat luettavaksi.

Keittiössä oli viikonloppuna sellainen kotoisa tunnelma. Minä tein murekkeen tällä kertaa puolesta kilosta naudanlihaa, ja korppujauhojen sijaan käytin voileipäkeksejä – ne toivat taikinaan pientä makeaa pehmeyttä, sellaista joka tekee murekkeesta mehevän ja lempeän.

Kun kerma imeytyi keksimurskaan ja kananmuna sekoittui joukkoon, taikina alkoi tuntua käsissä juuri oikealta.

Ruususuolan pieni hentoinen maku, mustapippurin tujaus ja se hetki, kun taikina muotoillaan uunivuokaan… siinä on jotakin rauhoittavaa.

Arjen pientä käsityötä, joka tuntuu hyvältä.

Uuni lämpeni hiljalleen, ja mureke alkoi tuoksua koko kotiin.

Ja kun mureke lopulta nostettiin pöytään, se oli juuri sitä mitä toivoin:

pehmeä, mehevä ja täynnä sitä pientä kotikutoista makua, jonka vain itse tehty ruoka osaa antaa.

Ainekset:

• n. 500 g naudan jauhelihaa

• 6–8 voileipäkeksiä (murskattuna)

• 1 dl kermaa (tai maitoa)

• 1 kananmuna

• 1 tl ruususuolaa

• 1 tl mustapippuria

• 1 sipuli hienonnettuna

• 1 rkl paprikajauhetta

• 1 tl valkosipulijauhetta

• (Halutessa) pieni loraus sinappia tai ketsuppia tuomaan mehevyyttä

• (Halutessa) tuoreita yrttejä, esim. persiljaa

🔪 Valmistus

1. Murskaa voileipäkeksit kulhoon ja kaada kerma päälle. Anna pehmetä muutama minuutti.

2. Lisää joukkoon kananmuna, mausteet ja sipuli.

3. Sekoita tasaiseksi massaksi.

4. Lisää jauheliha ja sekoita käsin, kunnes taikina on tasainen ja pehmeä.

5. Muotoile mureke uunivuokaan.

6. Paista 180 °C noin 40 minuuttia, kunnes mureke on kypsä ja mehevä. (Voit halutessa kaataa päälle pienen lorauksen kermaa paiston puolivälissä.)

 Samalle pellille laitoin punajuuria, porkkanaa sekä kukkakaalia.

Maistoin nämä lipstikkasuolalla ja rakuunalla sekä rouhitulla mustapippurilla.

Tähän kävisi hyvin myös pieni loraus hunajaa, mutta minä jätin makoisat väliin niin Arikin saa syödä tätä hyvällä omallatunnolla. (Viittaan siis tässä Arin diabetekseen. )

“Kun teet ruokaa rakkaudella, jokainen pieni hetki maistuu aina vain enemmän.”

-Tupu-