Hoidokeiden ruokkalista

 

 

Syksy on saapunut, ja heijastinliivit on kaivettu naftaliinista. Viikkomme oli mukava ja täynnä pientä, arkista iloa. Leivoimme sämpylöitä, ja taikina pehmeni lasten käsissä niin kuin se tekee vain silloin, kun keittiössä on hyvä mieli ja yhdessä tekemisen riemu. Muskaripäivä toi viikkoon oman iloisen rytminsä – marakassit helisi ja laulu/leikimme yhdessä.

Päivien lomassa kurkistelimme myös raksajuttuja, seuraten miten talon ympärillä tapahtuu ja miten pienet muutokset rakentavat isompaa kokonaisuutta. Alkuviikosta askartelimme ostoslistat äidille, ja lapset valitsivat kuvia ja värejä niin innolla, että lopputulos oli kuin pieni taideteos.

Viikko kulki lempeästi eteenpäin, askel kerrallaan – juuri sellaisena kuin Tupun tuvassa on tapana.

Sunnuntain rauha ja ensi viikon ruokalista

Sunnuntai on täällä taas, ja tuvassa on sellainen hiljainen, pehmeä hengähdys. Keittiö on rauhoittunut, lapset ovat omissa viikonloppupuuhissaan ja minä istuin hetkeksi alas suunnittelemaan tulevaa viikkoa. On aina yhtä mukavaa koota ruokalista valmiiksi – se tuo arkeen selkeyttä ja pienen ripauksen rauhaa. Maanantai Tupun tuvan tapaan Tiistai Jauhelihakeittoa Näkkäriä Jogurttia Keskiviikko Lohiperunavuoka Vihersalaattia Hedelmälautanen Torstai Syyspata pikkunakeilla Raikkaalla minttu kastikkeella Banaani-kaurapaistos Perjantai

Pizzaperjantai

🧸 Viikon touhuilut lasten kanssa

Tuleva viikko näyttää jo nyt siltä, että se kantaa mukanaan paljon pientä iloa. Sellaisia hetkiä, jotka eivät ole suuria, mutta jotka tekevät arjesta kauniin ja rauhallisen. Tuvassa viikko kulkee omassa pehmeässä rytmissään – kuin pieni tarina, jossa jokainen päivä tuo oman värinsä.

Maanantaina aloitamme viikon rauhallisesti. Ulkoilemme pihalla ja keräämme “syksyn värejä” – punaisia, keltaisia ja ruskeita lehtiä, jotka lapset löytävät aina yhtä innostuneina. Jokainen lehti on kuin pieni aarre.

Tiistait ovat meillä perinteisesti leivontapäiviä. Jauhot pöllähtävät ilmaan ja keittiö täyttyy siitä tutusta, rauhoittavasta tuoksusta. Lapset saavat pyöritellä, taputella ja maistella – leivonta on aina niin kivaa.

Keskiviikkona retkeillään. Lähimetsä tai pihan reunat muuttuvat seikkailuksi, jossa jokainen löytää jotakin omaa: kävyn, kiven, hauskan oksan tai vain sen hetken, jolloin tuuli tuntuu hiuksissa. Retkipäivissä on aina pientä taikaa.

Torstaina musisoidaan ja laulu-jumpataan. Kapulat, marakassit ja lasten omat laulut täyttävät tuvan iloisella rytmillä. Liikutaan, lauletaan, hypähdetään ja hymyillään – torstai on viikon iloisin päivä.

Perjantaina alamme pikkuhiljaa mennä viikonloppumoodiin. Siivoamme viikon sotkut, järjestämme lelut omille paikoilleen ja rauhoitumme rentoutuen. Perjantai on kuin pieni silta viikonlopun puolelle – lempeä ja pehmeä.

Viikko kulkee näin, askel kerrallaan, ja jokainen päivä tuo oman pienen ilonsa. Tupun tuvassa arki hengittää rauhassa. Tupun tuvassa arki ei ole vain tekemistä – se on yhdessä olemista, lempeää rytmiä ja pientä hyvää, joka kannattelee koko viikon läpi.

“Arjen polku kulkee rauhassa, kun annamme jokaisen hetken olla juuri sellainen kuin se on.”

Tupu