Lipstikkasuola

 





Eilen oli taas kauppareissun vuoro. Mukaan tarttui tummaa leipää ja kanamunia – ne arjen luottojutut, jotka tekevät keittiöstä heti vähän kodikkaamman. Ja kuten aina, pieni herkku eksyi koriin ihan itsestään. Koko ostosreissu maksoi 15,40 €, ja kotiin tuli paljon hyvää pienellä summalla.





Lipstikkasuola on kuin pieni purkki kesän makua

Lipstikka on minulle sellainen yrttipuutarhan vahva ääni. Sen tuoksu on syvä, lämmin ja vähän kuin koko kasvimaan ydin yhdessä lehdessä. Kun lipstikan lehdet rapisevat uunissa ja keittiö täyttyy sen aromista, tuntuu kuin olisi siirtänyt kesän pieneen lasipurkkiin.

Lipstikkasuola on helppo tehdä, ja se sopii moneen: keittoihin, perunoiden päälle, kanan pintaan, uunijuureksiin ja jopa leivän päälle oliiviöljyn kanssa. Se tuo ruokaan sellaista kodikasta syvyyttä, jota ei saa mistään valmiista mausteseoksesta. Pieni vihreä mauste, suuri ilo.

Lipstikkasuola on myös kaunis lahja. Pieni lasipurkki, vihertävä suola ja käsin kirjoitettu etiketti – siinä on jotakin vanhan ajan keittiön tunnelmaa, jota minä rakastan.
Harmi vain meillä kaikki lipstikka meni omaan käyttöön, koska sitä tuli sen verran vähän.
Ensi vuonna tiedän istuttaa sitä siemenestä enemmän. Ensi keväänä kylvän lipstikkaa enemmän, koska jotkut asiat ansaitsevat kasvaa isommin. Lipstikasiemeniä ei saa vain joka paikasta. Viime keväänä löysimme siemenet Rustan kukkapuolelta. Lisptikka on monivotinen yrttikasvi, jota lihaliemen tilalla ennen vanhaan käytettiin. Lipstikan tuoksu on kuin vanhan ajan keittiön sydän — sellainen, jossa kattilat porisevat ja ikkunoista näkyy kasvimaa.

lipstikkasuola 

1-2 kourallista tuoretta lipstikan lehtiä
1 dl karkeaa merisuolaa

Huuhdo lipstikan lehdet ja kuivaa ne hyvin. Leikkaa lehdet pieniksi silpuksi ja levitä se sitten uunipellille.
Kuivaa niitä uunissa 1-1,5 tuntia noin 90 asteessa, kunnes lehdet ovat kuivia.
Anna lehtien jäähtyä ja jauha ne sitten suolan kanssa joko morttelissa tai tehosekoittimella.
Säilytä pienissä lasipurkeissa.

Lipstikkasuola säilyy pitkään ja tuoksuu joka kerta yhtä hyvältä. Se on kuin pieni vihreä muisto kesästä.




Orvokki Aution Merkki päällä on tarina, joka kulkee lempeästi arjen läpi ja pysähtyy niihin hetkiin, joissa elämä tuntuu yhtä aikaa tavalliselta ja tärkeältä. Kirja seuraa ihmisten pieniä iloja, suruja ja oivalluksia niin lämpimällä otteella, että siihen on helppo samaistua.

Minulle kirjan viehätys syntyi juuri sen kotoisuudesta – siitä, miten tutut maisemat (kirjassa tapahtumat olivat Tampereelta ja Pohjanmaalta), arkiset tilanteet ja ihmisten väliset suhteet piirtyvät esiin pehmeästi ja elävästi. Tarina tempaa mukaansa kuin huomaamatta.

Arjen lämpö, ihmisten väliset pienet hetket ja Aution lempeä kerronta tekevät kirjasta sellaisen, johon on helppo uppoutua.

✶✶✶✶☆



Lipstikkasuola tuo ruokaan kodin makua – pieni purkki, paljon lämpöä. 

Täältä pieni ripaus hyvää päivääsi, Tupu

Kommentit

  1. Uskoen ja luottaen

    Aurinko kultaa taivaanrantaa, uusi päivä alkaa, olkoon se meille hyvä.

    Lipstikka kasvoi kesän aikana hyvin, antoi keittoihin makua.

    Sinne myös kaikkea hyvää tähän päivään. !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tänään tyttäreni sekä hoiodokeiden kanssa poliisilaitospäivää viettämään.
      Lipstikkasta on tullut yksi mun lemppariyrteistä tai jos tottapuhutaan musta on tullut tän kesän aikana sellainen ylempi yrttienystävä.
      Ihania elokuun auringon säteitä sinne !

      Poista
    2. Nyt on lapset nukkumassa ja poliisilaitolset käyty. Oli kyllä mukavan erilainen hoitopäivä tänään. Mua vähän jänskätti tuo lasten kanssa kaupungilla kierteleminen, mutta sehän meni niin mukavasti, että taidetaan mennä joskus uudestaankin.

      Poista
  2. Onkohan lipstikka jotenkin harvinaisempi yrtti kun se on mennyt kokonaan itseltä ohi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipstikka on sellainen vanhan ajan keittiön luottoyrtti – ennen sitä kasvoi lähes jokaisessa pihassa ja sitä käytettiin liemen tilalla. Nykyään se on vähän unohtunut, ja siksi monelle tuntematon. Minustakin se nousi esiin vasta, kun kokeilin ja ihastuin sen syvään makuun.

      Poista
  3. Minullakin oli lipstikkaa puutarhassa kauan sitten, sellainen aika korkeakasvuinen yrtti. Mutta muistanen että se oli melko kitkerä mauste, olisiko niin? Joka tapauksessa, en oikein löytänyt sille käyttöä ja sitten viljely jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipstikka on tosiaan aika voimakas yrtti, ja se voi maistua kitkerä ja meillä se ltä, jos sitä käyttää paljon tai jos lehti on jo vanha. Pieninä määrinä se tuo ruokaan syvää, melkein liemimäistä makua. Moni on jättänyt sen viljelyn juuri siksi, ettei heti löydä sille käyttöä – minullakin se oli pitkään taka-alalla ennen kuin löysin sen paikan juuri tänä lipstikkasuolana. Tätä haluan ehdottomasti lisää, jopa niin paljon, että kestäisi koko pitkän talven. Eikä olisi yhtään pahitteeksi, jos saisi hieman sukulaisillekin tätä herkkua säilöttyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varhaiskaalisalaatti

Pizza

Makkarakastike