Basilikainen tomaattisalaatti

Me oltiin hoidokeiden kanssa kirjastoreissulla

Ja samaan syssyyn käydään aina lähikauppojen tarjonta lävitse.

Yhteensä kauppoihin meni rahaa...
18,07 €


Eilis ilta menikin sitten mukavasti meidän taloyhtiön yhtiökokouksessa.

 Basilikan se vihreä hengähdys

Jos meillä kävelee keittiöön niin vastaan tulee tuoksu, joka sai minut pysähtymään. Parvekkeen ovi on meillä vielä yötä päivää auki ja basilikamme kököttää aivan parvekkeen ja keittiön oven pielessä. Basilika. Se pieni vihreä lehti, joka tuntuu kantavan mukanaan kokonaisen kesäpäivän – lämpimän, aurinkoisen, vähän italialaisenkin. Kun nostin ruukkua valoon, lehdet avautuivat kuin ne olisivat odottaneet juuri tätä hetkeä.

Basilikassa on jotain lempeää ja rohkeaa yhtä aikaa. Se ei huuda, mutta se ei myöskään jää taustalle. Kun sen silppuaa lämpimän pastan päälle tai sekoittaa jogurttiin, koko ruoka muuttuu kevyesti raikkaammaksi.

Minulle basilika on ollut aina vähän juhlaa. Sellaista arjen pientä luksusta, joka syntyy siitä, että lehdet napakoita ja tuoksu täyttää koko pöydän. Ja ehkä siksi basilika on yksi niistä yrteistä, joihin palaan aina uudestaan – se on helppo, kaunis ja antaa ruoalle juuri sen viimeisen silauksen, jota en tiennyt kaipaavani.

Tänään basilikani päätyi pieneen yksinkertaiseen salaattiin, jossa oli tomaatteja, oliiviöljyä ja ripaus rouhittua mustapippuria ja suolaa. Ei mitään monimutkaista. Mutta basilika teki siitä täydellisen. Ja ehkä se on basilikan salaisuus: se ei vaadi paljon, mutta antaa suuresti takaisin.

Kun kirjoitan näitä yrttipostauksia – mintusta, lipstikasta, nyt basilikasta – huomaan, että jokaisella yrtillä on oma luonteensa. Basilika on se pehmeä ystävä, joka tulee pöytään ja sanoo: “Ei kiirettä. Tehdään tästä hyvä yhdessä.”

(Täällä on otettu juurtumaan lisää basilikan oksia parvekkeella kesän kasvaneesta basilikasta.)