Tupun-tupa

 Jauhelihaperunavuoka & timjamin lempeä rohkeus On olemassa ruokia, jotka eivät vain täytä vatsaa vaan myös rauhoittavat koko mielen. Jauhelihaperunavuoka on minulle juuri sellainen – hidas, lempeä ja vähän vanhanaikainen, hyvällä tavalla. Tänä päivänä tein siihen pienen lisän, joka muutti koko vuoan luonteen: porkkanaa. Porkkana tuo vuokaan pientä makeutta, sellaista aurinkoista sävyä, joka tuntuu kuin ruoka hymyilisi takaisin. Kun kuorin porkkanoita, keittiöön tuli se tuttu, raikas tuoksu. Sellainen, joka vie ajatukset lapsuuden keittoihin ja syksyn ensimmäisiin kylmiin päiviin. Ja sitten timjami – tuore, vihreä ja metsäinen. Timjami ei koskaan yritä olla pääosassa, mutta se tekee ruoasta kodin. Kun riivin oksia vuokaan, tuntui kuin ruoka olisi saanut pienen villasukkaparin jalkaansa. Cassu ja Gini kävivät tietenkin tarkistamassa tilanteen. Cassu istahti porkkanakulhon viereen kuin vartija, Gini taas nuuhki timjamia niin keskittyneesti, että olisi voinut luulla hänen kirjoitt...

Me oltiin hoidokeiden kanssa kirjastoreissulla Ja samaan syssyyn käydään aina lähikauppojen tarjonta lävitse. Yhteensä kauppoihin meni rahaa... 18,07 € Eilis ilta menikin sitten mukavasti meidän taloyhtiön yhtiökokouksessa.  Basilikan se vihreä hengähdys Jos meillä kävelee keittiöön niin vastaan tulee tuoksu, joka sai minut pysähtymään. Parvekkeen ovi on meillä vielä yötä päivää auki ja basilikamme kököttää aivan parvekkeen ja keittiön oven pielessä. Basilika. Se pieni vihreä lehti, joka tuntuu kantavan mukanaan kokonaisen kesäpäivän – lämpimän, aurinkoisen, vähän italialaisenkin. Kun nostin ruukkua valoon, lehdet avautuivat kuin ne olisivat odottaneet juuri tätä hetkeä. Basilikassa on jotain lempeää ja rohkeaa yhtä aikaa. Se ei huuda, mutta se ei myöskään jää taustalle. Kun sen silppuaa lämpimän pastan päälle tai sekoittaa jogurttiin, koko ruoka muuttuu kevyesti raikkaammaksi. Minulle basilika on ollut aina vähän juhlaa. Sellaista arjen pientä luksusta, joka syntyy siitä, että ...

Viikon varrella keittiössämme tuoksui ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Pienet kädet pyörittelivät lusikoita mysliseos kulhossa niin tomerasti, että koko huone täyttyi naurusta. On aina yhtä ihanaa huomata, miten hoidokit innostuvat, kun saavat tehdä itse — mitata, sekoittaa ja lopulta muotoilla pellille omannäköisiään keksejä. Näistä syntyi meidän yhteinen pieni herkkuhetki. Viikolla tuli väsättyä hoidokeiden kanssa myslikeksejä. 3 dl mysliä 1 rkl venhäjauhoja 1 dl juoksevaa kasvisrasvamargariiniä 1 1/2 dl ruokosokeria 1 tl vaniljasokeria 1 kananmuna Sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin. Lusikoi nokareita pellille leivinpaperin päälle etäälle toisitaan. Paista 200 asteessa noin 8–10 minuuttia. Keksit katosivat parempiin suihin melkein saman tien, ja pöydän ääressä vallitsi sellainen tyytyväinen hiljaisuus, jonka vain onnistunut leivontatuokio voi tuoda. Pienet posket olivat jauhoisia ja silmät kirkkaana ylpeydestä — me teimme tämän yhdessä. Tällaiset hetket muistuttavat, että arjen...

Aamulla, kun keittiön ikkuna huurtuu kevyesti ja kahvin tuoksu leijailee hiljalleen pöydän ylle, huomaan usein miettiväni, miten pienet asiat tekevät päivästäni niin hyvän. Juuri tällaisina hetkinä syntyvät ne parhaat arkiruoat. Ei kiirettä, ei suuria suunnitelmia – vain ajatus siitä, että tänään voisi tehdä jotakin lempeää ja kotoista. Kukkakaaligratiini on ollut meillä vuosikausia sellainen ruoka, joka syntyy kuin itsestään. Ja mikä parasta, se jatkaa tarinaansa vielä seuraavana päivänä, kun tähteistä paistuu pannulla kauniin ruskeita kukkakaalipihvejä.   Tervetuloa mukaan tekemään arjen ihmeitä yhdestä  kauniista kukkakaalista. 1 iso kukkakaalia 2 dl kermaa vajaa 1 dl maitoa 2 dl juustoraastetta 1/2 tl  ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria Ripaus  muskottia (jos haluat pientä lisälämpöä ruokaan) Pilko kukkakaali kukinnoiksi ja keitä suolavedessä juuri ja juuri kypsäksi. Koita haarukalla kukkakaalin vartta kun se on vielä hieman napakka se on sopivan kypsä. Ka...

  Tämän viikon ruoka ostoksiin meni 76,07€ Kävimme Ikeassa ostamassa tyynyt ja söimme siellä lauantain ruoat. Tällä kertaa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ari otti perinteiset lihapullat ja minä kanaleikkeen.  Kesken syömisemme muistimme, että meidänhän piti käydä Biltemassa maistelemassa niiden ruokia, mutta se jäi nyt vielä seuraavaan kertaan. Nyt on kaupassa ollut halvalla parsaa ja sitä on sitten tullut ostettua kaappi väärällee. Onhan se niin herkullista joka muodossa, mutta rajansa kaikella. Jos jääkaapissa alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt parsakaali on parempi jättää kaalit kauppaan ja käyttää vanhat kasvisket kuleksimasta. Siispä meillä tehtiin ihanan juustoista ja samettista parsakaalikeittoa, Kyllä kasvikset ja keitot ovat sitten ihana yhdistelmä. n. 250 g parsakaalia 1 sipuli 2 rkl öljyä 1 tl ruususuolaa 5 dl kiehuvaa vettä 1 kasvisliemikuutio 2 rkl limen mehua n. 100 g viherpippuri sulatejuustoa n. 1 dl laktoositonta juustonmakuosta ruokakermaa Palast...

Sunnuntain rauhaisaa päivää täältä Tupun tuvasta. Uusi viikko on taas alkamassa, ja keittiössä on jo hiljainen suunnittelun hyrinä. Pienille hoitolaisille on koottu tuttuun tapaan lempeä ja selkeä ruokalista – sellainen, joka tuo arkeen makua, väriä ja turvallisia hetkiä ruokapöydän ääreen. Tulevalla viikolla kuljetaan kana‑, kasvis‑ ja kalapäivän kautta, ja maanantaina aloitetaan lasten suosikilla, jauhelihaperunavuoalla. Perjantaina on sitten se odotettu, pieni yllätys: Tupun tapaan – viikon oma lämmin päätös. MAANANTAI – Jauhelihapäivä Puistoilua Jauhelihaperunavuoka uunissa Vihersalaatti salaatti Hedelmäinen jälkkäri TIISTAI – Kanapäivä Leipomispäivä Broilerikeitto Kurkku‑tomaattisalaatti Uunituoreet sämpylät KESKIVIIKKO – Kasvispäivä Kirjastopäivä Kasvispasta Porkkanaraaste Jogurtti ja marjat TORSTAI – Kalapäivä Askartelua Kalapuikot ja röstipotut kylmällä minttukastikkeella Jäävuorisalaatti Wohvelileivät PERJANTAI Tupun tapaan Tietteks te m...

Ruohosipuli on yrttipuutarhan hiljainen kulkija. Se ei koskaan vaadi huomiota, mutta silti sen vihreät, ohuet varret ovat aina ensimmäisenä tervehtimässä kevättä. Kun maa vielä tuoksuu kostealta ja kylmältä, ruohosipuli jo nostaa päänsä. Sen maku on lempeä, melkein vaatimaton, mutta juuri siksi niin rakas. Ruohosipuli ei peitä mitään alleen, vaan nostaa kaiken esiin: keiton, perunan, salaatin, risoton. Se on kuin ystävä, joka ei puhu kovaa, mutta jonka läsnäolo tekee kaikesta parempaa. Minulle ruohosipuli on aina ollut kevään ensimmäinen hymy. Sellainen pieni vihreä merkki siitä, että valo palaa, että keittiöön tulee taas tuoretta ja että elämä jatkuu pehmeästi eteenpäin. Pst: Muistakaa hyvät immeiset ruohosipuli on myös monivuotinen yrtti. Kuitenkin sitä kannattaa jakaa noin 2-3 vuoden välein, jotta yrtti uudistuu. 300 g broilerisuikaleita 1 sipuli 1 sellerinvarsi 8 dl vettä 4 dl pitkäjyväistä riisiä 2-3 dl herne-maissi-paprikaa 2 tl currya 2 tl paprikajauhetta 1 tl mustapippurirouh...